Katsaus menneeseen ja tulevaan
Katsaus menneeseen ja tulevaan
3. Työpaikalla tapahtuva oppiminen
Työssäoppimisen lisääntyminen ja muuttuminen joustavammaksi on yksi amisreformin suurista tavoitteista. Työssäoppimisella on pitkät perinteet, mutta nykyään periaatteessa lähes kaikki tutkinnon osat voi suorittaa työssäoppien. Re:start on testannut ja seurannut käytännön työssäoppimista sekä kerännyt havaintoja media- ja luovan alan kouluista, opiskelijoilta ja työpaikoilta.
Re:startin havaintojen mukaan onnistunut työssäoppiminen vaatii, että työtehtävät ja vastuut määritellään selkeästi, opiskelijalla on riittävä pohjaosaaminen, työpaikalla on motivoitunut ja osaava työpaikkaohjaaja ja opettajalla on riittävästi aikaa opiskelijalle ja työpaikalle. Työpaikat tarvitsevat tukea ja suunnitelmallisuutta työssäoppimiseen.
Haastattelujen, kokemusten ja havaintojen perusteella työelämän ensisijainen toive on se, että kommunikaatio työpaikan ja koulun välillä toimii ja että koululta saa konkreettista ohjausta työssäoppimisjakson toteuttamiseen. Työnantajien mukaan koulun olisi tehtävä työssäoppimisesta mahdollisimman helppoa työelämälle. Opiskelijoiden ohjaamiseen on aikaa vain rajallisesti ja työntekijöillä on omatkin työnsä tehtävänä.
Työelämän puolella on ollut tyytymättömyyttä siihen, että koulut näyttävän siirtävän opetustehtäviään työelämän vastuulle ja ilman korvausta. Työnantajat kokevat, että heidän oletetaan kouluttavan opiskelijat ja tekevän koulun työt. Työssäoppimisen huono suunnittelu ja ohjaus sekä väärät opiskelijarekrytoinnit johtavat herkästi epäonnistumisiin. Tämä on suoraan vaikuttanut siihen, että työssäoppimispaikkoja ei ole enää samalla tapaa tarjolla kuin ennen. Työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta tulee myös taloudellisia kustannuksia. Kuka sen maksaa ja saako työelämä tarpeeksi hyötyä antamaansa panokseen nähden?
Työpaikoilla ei ole juurikaan pedagogista osaamista, ja työnantajatkin myöntävät, etteivät osaa aina ottaa huomioon opiskelijoiden erityistarpeita. Työpaikkaohjaamiseen kaivataan lisäresursseja, aikaa ja konkretiaa. Toisaalta työpaikatkaan eivät ole olleet erityisen innokkaita osallistumaan työpaikkaohjaajakoulutuksiin, koska ne vievät aikaa ja yrityksissä koetaan että niistä ei ole riittävästi hyötyä. Tässä on suuria eroja eri kokoisten yritysten välillä: isommissa firmoissa työssäoppiminen on usein tuotu osaksi perustoimintaa ja rakenteita, pienemmissä taas resurssien vähyyden ja kiireen takia ohjaaminen on hankalampaa.
Koulun ja työpaikkojen pitää olla tarkkana, että työssäoppijoiden varaan ei resursoida yrityksen perustyötä. Toisaalta opiskelijalle tulee voida antaa vastuuta ja haastetta sopivasti. Ideaalitilanteessa opiskelijalla on alasta perusosaaminen, mutta hän myös oppii uusia asioita työssäoppimisen aikana.
Media- ja luova ala toimii hyvin pitkälle toimeksianto- ja projektipohjaisesti. Jokainen tuotanto on erilainen, ja tämä on selkein ero esimerkiksi prosessiteollisuuteen, hoitoalaan tai rakennusalaan. Selkeä suuntaus on, että alalle tulevat tekijät toimivat freelancereina, itsensätyöllistäjinä tai pienissä yrityksissä. Uusien yritysten merkitys työssäoppimispaikkoina on myös merkittävä, ja entistä useammin opiskelija tekee työssäoppimisen omassa yrityksessään. Tällöin nousee esiin kysymys työpaikkaohjaajasta, jota ei välttämättä silloin käytännössä ole. Työssäoppimista tehdään kotona, kahviloissa, etätoimistoissa – aivan kuten alalla toimitaan yleisestikin. Monesti työpaikoilla ei ole tarjota edes työpistettä, työvälineistä puhumattakaan. Miten näissä tilanteissa varmistetaan työssäoppimisen ohjaus ja laatu? Pitääkö yrittäjän keskeyttää palkanmaksu itselleen koulutussopimuksen ajaksi? Tai mitä jos työn tilaaja ja työpaikkaohjaaja onkin vain skype-yhteyden päässä toisessa maassa?
Jos yrityksen toimiala on jokin muu kuin opiskelijan opiskelema ala eikä työpaikkaohjaajalla ole alan ammattiosaamista, opiskelijan on hankala mennä sellaiseen työssäoppimispaikkaan. Monissa PK-sektorin yrityksissä on kuitenkin suuri tarve mm. viestinnän osaajille, ja isot firmat puolestaan tekevät koko ajan enemmän esimerkiksi videotuotantoja ja muuta mediamateriaalia. Näissä tapauksissa työssäoppiminen voi onnistuessaan olla hyvä väylä työllistymiseen. Lisäksi puhtaita media- ja luovan alan työssäoppimispaikkoja on vain rajallisesti. Siksi olisi tarpeen miettiä keinoja, joilla työssäoppimista voisi tehdä myös ilman työpaikalla olevaa alan ammattiosaamista.
Media- ja luovan alan työ- ja harjoittelupaikat valuvat Helsinkiin. Helsingissä on runsaasti työssäoppimispaikkoja ja mahdollisuuksia, toisin kuin muualla Suomessa, missä yrityksiä ja työssäoppimispaikkoja on vähemmän. Pienemmillä paikkakunnilla koulun ja yritysten välinen yhteistyö taas on hyvin tiivistä ja sillä on pitkät perinteet. Tällöin myös opettajien koordinoiva rooli työssäoppimispaikkojen suhteen korostuu.
Pienemmillä paikkakunnilla ja kouluissa tarjotaan usein vain perusopinnot koulun seinien sisällä ja valinnaiset ammatilliset tutkinnon osat lähtökohtaisesti työelämässä. Tosin alan yritysten vähäisyyden takia monia tutkinnon osia pitää kuitenkin järjestää koululähtöisesti, vaikka ne linkittyisivätkin ulkopuolisten toimijoiden kanssa tehtäviin tuotantoihin.
Ehdotamme
…että joko opettajien työtehtäviä suunnataan selkeästi kohti työelämäyhteistyötä tai vaihtoehtoisesti luodaan työpaikkojen, opiskelijoiden ja koulun väliin ns. opinto-ohjaajien, uravalmentajien tai kouluttajien ”armeija”, joka tuntee opetussuunnitelmien sisällöt, opiskelijoiden tavoitteet ja tarpeet sekä työpaikkojen mahdollisuudet. Nämä ”managerit” sovittavat työpaikkojen työtehtävät suoritettavien tutkinnon osien vaatimuksiin ja tarjoavat aktiivista tukea, koulutusta ja ohjausta koko työssäoppimisjakson ajan opiskelijoille ja työpaikoille ja auttavat samalla jatkopolkujen rakentamisessa. Re:startin alkuvaiheen havainto on, että aktiivisesta ohjauksesta on selkeää hyötyä etenkin opiskelumotivaation kanssa kamppailevien opiskelijoiden kanssa.
…että koululle tai vastaavaan ympäristöön luodaan etätyötoimistoa muistuttava ympäristö, jossa on alan yleiset työvälineet ja jossa voi suorittaa työssäoppimisjaksoa. Tällä mallilla mm. media-alan freelancerit työskentelevät todellisuudessakin.
…että työssäoppimispaikkoja arvioidaan ja listataan systemaattisesti siten, että opettajien vaihtuessa tieto yrityksistä ja niiden työtehtävistä siirtyy seuraajille.
…että luodaan tapoja, jotka tukevat ja mahdollistavat media- ja luovan alan työssäoppimisen yrityksissä, joissa ei ole alan ammattiosaamista mutta joilla on mm. viestintätarpeita ja potentiaalia työllistää opiskelijoita valmistumisen jälkeen.