OAJ:n toisen asteen ammatillisen koulutuksen asiantuntijatiimi kiersi viime syksynä Suomea tapaamassa ammatillisen koulutuksen opettajia. Kuulemansa sekä kierroksen yhteydessä tehtyjen kyselyjen perusteella OAJ:n asiantuntijat esittävät päättäjille yhdeksää keinoa, joilla ammatillisen toisen asteen koulutuksen ongelmia voidaan ratkaista.

OAJ:n yksityiskohtaisissa parannusesityksissä korjataan valuvikoja, joita vuoden 2018 alussa voimaan tulleen ammatillisen koulutuksen uudistuksen toimeenpanossa on noussut esiin.

Uudistusta on pidetty viime vuosikymmenten suurimpana uudistuksena suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Se on muuttanut opettajien työtä ja edellyttänyt työtä opettajien lisäksi myös johtajilta ja koulutuksen järjestäjiltä.

Työ jatkuu. Opettajien, johtajien, koulutuksen järjestäjien sekä hallinnon lisäksi uudistus vaatii edelleen tukea ja korjausliikkeitä. Vaikka uudet lait onkin saatu voimaan, kehittämistyö vaatii edelleen linjauksia myös päättäjiltä, niin paikallisella tasolla kuin tulevalta eduskunnalta ja hallitukseltakin.

Oikeus opetukseen on turvattava

Reformin seurannassa keskeinen huoli on ollut opiskelijoiden saaman opetuksen määrä.

Perusopetuksessa ja lukioissa opetuksen minimimäärät on määritelty, mutta ammatillisessa koulutuksessa tämä poistettiin. Sen seurauksena opetuksen määrä vaihtelee rajusti koulutuksen järjestäjien ja opintokokonaisuuksien välillä. Se ei ole yhdenvertaista.

Ilman laissa säädettyä valtakunnallista osaamispisteen edellyttämää opetuksen tuntimäärää ei opiskelijoiden yhdenvertaisuudesta ole tietoakaan.

Henkilökohtaistaminen kuntoon – täsmennyksiä lainsäädäntöön

Asetuksella on velvoitettava, että opiskelijan henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan (hoks) kirjataan opettajan antaman opetuksen ja ohjauksen, opinto-ohjauksen sekä erityisen tuen määrä.

Itsenäisessä opiskelussa on nähty tilanteita, jossa esimerkiksi nuori opiskelija on vain jätetty opiskelussa oman onnensa nojaan. OAJ:n mukaan asetuksissa on varmistettava, että itsenäistä opiskelua voidaan kirjata opiskelijalle vain, jos arvioidaan, että hän todella voi saavuttaa osaamistavoitteet itsenäisesti.

OAJ:n mukaan asetuksella on siksi täsmennettävä, että koulutuksen järjestäjällä on oltava yksi kelpoisuusasetuksen vaatimukset täyttävä opettaja jokaista 20 opiskelijaa kohden.

Perusrahoitus viimein kuntoon

Uudistuksen kanssa samaan aikaan toteutetut suuret rahoitusleikkaukset ovat vaikeuttaneet uudistuksen toteuttamista. Nykyinen hallitus leikkasi ammatillisesta koulutuksesta kerralla peräti 200 miljoonaa euroa ja sääti vielä uusia velvoitteita noin 80 miljoonalla eurolla osoittamatta niihin rahoitusta.

OAJ vaatii, että koulutuksen järjestäjille korvataan uuden lain tuomien lisävelvoitteiden aiheuttamat 80 miljoonan euron kustannusvaikutukset, minkä lisäksi ammatillisen koulutuksen rahoitus nostetaan leikkauksia edeltäneelle tasolle. On kiinnostavaa, mitä ammatillisen koulutuksen rahoituksesta sanotaan vaalien jälkeen kirjoitettavassa hallitusohjelmassa.

Ohjattu löytää suunnan

Opinto-ohjauksen määrä ja opinto-ohjaajien työn mitoitus ovat monessa oppilaitoksessa vaakalaudalla.

Opinto-ohjauksen laadun ja saatavuuden turvaamiseksi OAJ haluaa, että yhdellä opinto-ohjaajalla on ohjattavanaan enintään 200 opiskelijaa. Entä miksi ammatillisen toisen asteen opiskelija ei saa samanlaista jälkiohjausta kuin hänen ikätoverinsa lukiossa? OAJ:n mukaan oikeus jälkiohjaukseen pitää säätää amisopiskelijallekin.

Jälkiohjauksessa opiskelija saisi opinto-ohjausta työllistymiseen tai muihin opintoihin hakeutumiseen opintojen loppuvaiheessa ja myös keskeyttäessään opinnot. Valmistumisvuotta seuraavan vuoden ajan ohjauksesta vastaisi koulutuksen järjestäjä.

Työpaikoilla on voitava oppia

Ammatillisen koulutuksen reformissa on pyritty vahvistamaan ammatillisen toisen asteen koulutuksen kivijalkaa, työelämälähtöisyyttä. Työpaikalla oppiminen ei kuitenkaan onnistu pelkästään työntämällä  opiskelijat työpaikoille. Työpaikan työpaikkaohjaajan ohjausosaamisesta on huolehdittava. Lisäksi opettajalla on oltava riittävästi aikaa käydä opiskelijoidensa työpaikoilla. Koulutuksen järjestäjän on kirkastettava rooliaan työelämän kehittäjänä ja myös esimerkiksi henkilöstökoulutuksen järjestäjänä. Työelämän ja eri alueiden päättäjien tietoisuutta ammatillisen toisen asteen yhteistyön muodoista on lisättävä

OAJ:n mukaan hoksiin tulee kirjata, miten ja kuinka paljon opettaja osallistuu opiskelijan koulutus- ja oppisopimuskoulutukseen työpaikalla.

Jatkuva haku toimivaksi

Uudistuksessa muuttui myös ammatilliseen koulutukseen hakeutuminen. Esimerkiksi peruskoulunsa päättävät hakevat opiskelijaksi yhteishaussa keväisin, mutta ilman opiskelupaikkaa jääneet voivat hakea amikseen jatkuvassa haussa ympäri vuoden.

OAJ:n mukaan jatkuva haku on hyvä asia, mutta sen toimeenpano vaatii vielä paljon työtä ja hyvien käytäntöjen jakamista koulutuksen järjestäjien kesken. Muutos edellyttää aikaa myös opiskelijoiden ryhmäytymiselle ja yhteisöllisyydelle, joille on kohdennettava aikaa. Opettajalla on oltava mahdollisuus hoitaa myös kasvatustehtävää ja kysyä, mitä opiskelijalle kuuluu.

Opintoja korkea-asteella

OAJ pitää tärkeänä, että ammatillisen koulutuksen opiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa myös korkea-asteen opintoja jo toisen asteen koulutuksen aikana.

Koulutuksen järjestäjälle on säädettävä velvoite, että se järjestää perustutkintoa suorittavien opiskelijoiden opinnot niin, että osa opinnoista on mahdollista suorittaa korkea-asteella opiskelijan näin toivoessa.

Laatu on kaikkien asia – oppilaitoksista työpaikoille

Koulutuksen järjestäjän laatujärjestelmän ja laadunhallinnan on oltava nykyistä selkeämpi ja kaikkien toimijoiden tiedossa. Laadun seuranta, arviointi ja jatkuva parantaminen on kaikkien vastuulla.

Laatu- ja esimerkiksi arviointikriteerit ulottuvat luonnollisesti myös työpaikoille, joissa yhä suurempi osa opiskelusta ja oppimisesta reformin myötä tapahtuu.

Opettajien osaaminen ja jaksaminen

Opettajia tulee kouluttaa enemmän ammatillisen toisen asteen koulutuksen uudistuksen tuomista muutoksista. Opettajien työssä lisääntynyttä byrokratiaa ja kirjaamista pitää purkaa.

Esimiehille on varattava riittävästi työaikaa henkilöstöjohtamiseen ja läsnäoloon. Esimiestyö on mitoitettava niin, että yhdellä esimiehellä on enintään 20 johdettavaa. Myös esimiesten koulutukseen pitää järjestää aikaa.