Re:start – Osaaminen tutkinnoiksi ja työksi -hanke alkoi syksyllä 2018. Vähän yli puoli vuotta on opettanut enemmän kuin kukaan osasi aavistaa.

Kohderyhmänä ovat media-alan ammatilliset opintonsa keskeyttäneet tai koulutuksen ulkopuolelle jääneet alle 30-vuotiaat helsinkiläiset nuoret. Nuoret täydentävät kesken jääneitä opintojaan ja osaamistaan koulutussopimuksella media-alan työpaikoissa ja suorittavat samalla tutkinnon osia tai tutkintoja. Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Stadin aikuis- ja ammattiopisto toimivat koulutuksen tarjoajina.

Keskeisessä roolissa ovat työpaikkaohjaajiksi koulutettavat Helsingin kaupungin ja yritysten työntekijät. He ovat niitä, jotka ohjaavat opiskelijoita työpaikoilla. Tiedetään, että työpaikkaohjaajat tarvitsevat uudenlaisia sisällöllisiä, pedagogisia ja hallinnollisia työkaluja ohjaamistyöhön. Pidemmällä aikavälillä uudistus vaikuttanee myös ammattikorkeakoulutukseen ja tulevaisuuden työelämään. Ollaan yhdessä samaa mieltä, että työssäoppimisen ja työpaikkaohjaamisen uusille työtavoille ja kehittämiselle on tarvetta paitsi ammatillisen koulutuksen puolella niin yhtä lailla myös ammattikorkeakouluissa. Mutta missä ovat nämä työpaikkojen työpaikkaohjaajat, jotka tarvitsevat näitä taitoja?

Suomen Yrittäjät ry on tehnyt selvityksen työelämän osaamistarpeista. Sen avulla etsitään vastauksia työelämän osaajapulaan ja työssä olevien osaamisen jatkuvaan päivitykseen. Selvitys löytyy Osaamisen ekosysteemi 2025 -raportista. Suomen Yrittäjät ry toivoo selvityksessään, että korkeakouluopiskelijoitakin tulisi työpaikoille. Mahdollisesti niin, että oppisopimukset tulisivat mahdollisiksi myös korkeakouluihin. Tämä olisi yksi tapa valjastaa korkeakoulut palvelemaan paremmin työelämää. Oppisopimuskoulutukset pakottaisivat myös korkeakoulut kehittämään keinoja, joiden avulla opiskelijat voisivat näyttää aiemmin hankitun osaamisen.

Ammatillinen koulutus muutettiin vuoden 2018 alusta osaamisperustaiseksi ja asiakaslähtökohtaiseksi kokonaisuudeksi. Ammatillista koulutusta on välttämätöntä uudistaa, koska tulevaisuuden työelämässä tarvitaan uudenlaista osaamista ja ammattitaitoa. Uudistuminen oli välttämätöntä myös siksi, että koulutukseen on käytettävissä aiempaa vähemmän rahaa. Uudistusta pidetään viime vuosikymmenten suurimpana uudistuksena suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.

Ammattikoulun uudistuksessa on tarkoituksena siirtää opiskelua koulusta työpaikoille. Taustalla on ajatus siitä, että työn oppii parhaiten työpaikalla. Ammatin voi siten periaatteessa opiskella työpaikalla, jos siihen on tarvetta. Käytännössä tämä ei aivan toimi; työpaikkoja ei löydy ja jos löytyy, siellä ei ole monellakaan aikaa opettaa opiskelijaa.

Työpaikkaohjaajien koulutus yhdessä oppilaitosten ja työpaikkojen välillä on vielä alkuvaiheessa. Työpaikkojen ja oppilaitosten väliltä puuttuvat lisäksi yhteisesti laaditut opastukset opiskelijoille. Oppilaitosten pitäisi antaa työpaikoille selkeät tukea ja ohjeet, jotka sisältävät tutkintojen työpaikoilla suoritettavien opintokokonaisuuksien sisällöt. Samat ohjeet pitäisi olla opiskelijoilla. Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan kestävän kehityksen osaamista, digitaitoja ja jatkuvaa oppimista. Kestävän kehityksen ymmärtäminen on nousemassa vahvemmin keskeiseksi kansalaistaidoksi. Kun nuorilta kysytään, mitä he tarvitsevat oman elämäntilanteensa helpottamiseksi, niin vastaukset ovat selkeitä: aikuisen rinnalla kulkijan, joka aidosti välittää ja auttaa eteenpäin. Nuoret kaipaavat puhumisen ja osallistumisen paikkoja ja vertaistukea, eivät niinkään sähköisiä opasteita.

Re:start-hankkeessa etsitään vastauksia edellä mainittuihin lähtökohtiin. Hankkeen toimintaa ja vastaan tulevia ilmiöitä seurataan haastatteluin ja havainnointien avulla. Haastatteluihin osallistuvat hankkeen henkilökunnan lisäksi yhteistyötahot, ohjausryhmä, opettajat ja opiskelijat. Seurantaa voi seurata restart.metropolia.fi-sivuilla.

Miten nämä työssäoppimisen ja koulutusreformin käytäntöön osallistuvat hankkeen opiskelijat, koulutuksen ohjaajat hankkeessa, opettajat oppilaitoksissa ja työpaikkojen edustajat sekä asiantuntijat ajattelevat? Mitä ajatellaan koulutussopimuksesta, työssäoppimisesta, työharjoittelusta ja työpaikkojen valmiuksista ottaa vastaan opiskelijoita? 

Seuraavassa on koottu tiivistetysti keskeisiä ajatuksia opiskelijoilta, opettajilta, työnantajien edustajilta, työpaikkaohjaajilta sekä asiantuntijoilta. Teksti perustuu Re:start-hankkeen haastatteluihin ja seurantaan.

Hankkeen näkökulmia:

”Tarpeellinen, erittäin tarpeellinen: oppiminen ja ohjaus työpaikoilla puutteellista, opiskelijat työnnetään työpaikoille. Puuttuu suunnitelmallisuus – ei viety loppuun asti reformia. Mutta nyt sitten huomataan, että opettajilla pitää olla aikaa ottaa näyttöjä vastaan. Kun reformissa siirrytään työpaikalla oppimiseen ja näyttöihin, sehän on ihan älyttömän iso työ. Hankkeessa on ollut iloja; opiskelijoiden onnistumiset, opiskelijat ovat pysyneet mukana, yksi lähti yliopistoon ja sekin on hyvä juttu.”

Opiskelijat:

”En ollut valmis työssäoppimistyöpaikalle, opetus koulussa menee vauhdilla, suuret ryhmät, ei aikaa pysähtyä kysymyksiin, kuitenkin oppiminen ryhmässä on mielekästä. Hankkeessa opin itsestäni aika paljon; sosiaalisuutta, avoimuuttakin sekä ongelmanratkaisutaitoja. Näytön sisältö muuttui koko ajan, näytössä ei selkeitä ohjeita tai näyttö jännitti ihan kauheasti. Haasteita opettajien kanssa, kun kaikki opettajat ei ymmärrä, mikä on HOIKS. Hanke on hyvä, kun voi tehdä oman aikataulun mukaan, saa tukea ja on aikaa keskusteluun, edellinen työpaikka oli rankka kokemus.”

Työpaikkojen edustajat:

”Kaipaan oppilaitosten läsnäoloa. Oppilaitosten yhteyshenkilöiden tapaamisia Nyt vain kysytään lupa, että sopiiko/käykö ja toimiiko. Yhteisen pöydän keskusteluja ja tapaamisia. Tällä hetkellä tuntuu, että opiskelijoiden tarpeet ovat elämänhallintaan liittyviä, itsellä on erilaiset käsitykset opiskelemisesta. Opiskelijat/nuoret ovat ihania, fiksuja ajatuksia heillä. Kun on jutellut heidän kanssaan, niin ovat tyytyväisiä, että voivat olla täällä (hankkeessa). Kaikilla on motivaatio tehdä opiskeluja tällä tavalla.”

Työpaikkaohjaajana toimiminen:

”Hyvin on ruusuinen kuva työpaikoista, että opiskelijaa huomioidaan ja sen asiaa viedään eteenpäin. Töitä tullaan tekemään ja opiskelijaelämää täällä ei tulla viettämään. Työpaikoilla ei ole helppoa – yrityksillä ei helppoa aikaa. Yksityinen sektori on tiukoilla Suomessa.

Ja nyt on opetettu, että niistä huolehditaan (opiskelijoista). Se elämänhallinta työpaikoilla kyllä jää. Alkuajoista ajatus työstä on muuttunut; alkujaan tarkoitus oli, että tekee monen nuoren kanssa yhdessä hommia, tätä se ei suinkaan ole ollut – olenkin opettaja.

Olen näiden monien vuosien aikana huomannut, että opiskelijoille annetaan enemmän vastuuta koko ajan. Oppiminen tapahtuu muualla kuin oppilaitoksissa. Se on eri asia sopiiko se kaikille. Työpaikkaohjaajan pitää olla henkilö, joka haluaa tehdä sitä! Jonkinlainen kiinnostus pitää olla sekä työpaikkaohjaajalla että opiskelijalla, että onnistuu.”

Oppilaitokset/opettajat:

”Digitalisaatio tuo ja on tuonut tullessaan muutoksen. Opettajat tulevat olemaan henkilökohtaisia coacheja / opettajan rooli muuttuu. Opetus menee henkilökohtaisemmaksi – ryhmät ja kohtaamiset ovat haasteena. Henkilökohtainen ryhmä opettajalla on kooltaan 50 opiskelijaa. Opetuksen suunta riippuu seuraavasta hallituksesta. Henkilökohtaistaminen vie liikaa itsekeskeisyyteen.

Opettajan auktoriteetti karisee – ollaan enemmän mestari-kisälli-asemassa. Reformissa ei ole suuria muutoksia aiempaan. Itseohjautuvuus, että suoritukset tulevat tehtyä, niin siinä tulee gappia että kuka hoitaa sen itseohjautuvuuden – vaatimukset ovat liian suuria.

Stadin AO oppilaitoksena – ollaan tukemassa, jotta täyttyy vastuut ja mukana vaikuttamassa hankkeessa. Hanke antaa enemmän kuin ottaa, pääsee näkemään kenttää ja hankeryhmä on sopivan kokoinen. Näytöt menivät hyvin, hyvä oli heikoin arvosana. Opiskelijat ottivat toiminnan vakavasti. Ohjaajat ohjasivat hyvin – ehkä paremmin kuin koulussa – ei saisi ehkä sanoa näin.

Ammattikorkeakoulussa ei ole työpaikkaohjaajakoulutusta opiskelijoille, opettajille tai yhteistyöverkostoille – tarvetta olisi. Opiskelijoille on ollut mediaosaajan työkalut, mediayrittäjyyskurssit, työturvallisuuskurssit, lavennettiin työpaikkahäirintään, mitä minulta voidaan vaatia – tyylisiä. Havahduttiin tähän kun opiskelijat eivät tienneet mikä on työehtosopimus tai oikeudet ja velvollisuudet työpaikoilla.

Työpaikkaohjaajakoulutus ammattikorkeakouluun on ideana hyvä opettajille ja yrityksille.

Pitäisi samalla luoda työnantajalle yhteystiedot ja tietopaketti. Koulu ei nyt anna tukea työpaikoille, se on resurssisyöppö juttu. Pitäisi tuottaa sellaiset ohjeet jotka voisi jakaa sähköpostissa.

Vielä ei ole mitään ohjeistusta, ei mitään tukea. Vain jos pyydetään erikseen niin silloin.

Opiskelijat käyvät neuvottelut itse, jos tulee vaikeuksia niin sitten tuetaan, ja palkkaus on ollut vaikea kysymys. Opiskelijat opettelevat työnantajakeskustelut ja toiminnan, ongelmatapauksessa (esim. opiskelija ei ilmesty työpaikalle) ollaan yhteydessä.”

Asiantuntijat:

”Epäonnistumiset pitää purkaa: jos työharjoittelussa ei selviä, niin pettymys on suuri molemmille, opiskelijalle ja työpaikalle, ja silloin työelämä lopettaa yhteistyön.

Onnistumiset on sama mutta toisinpäin. Voin sanoa, että ei siellä työelämässä ole valmiuksia, kultaiset 60- ja 70-luvun ajat ovat ohi, silloin oli erikseen merkatut henkilöt työelämässä, jotka kouluttivat. Mestari-kisälli-meininkiin ei ole enää paluuta, nyt se ei ole edes sama asia. Ei ole resursseja eikä pohjaa koulutussopimukseen.”

Lähteet:

Helsingin Sanomat
HS/Koulutus 21.10.2018
HS/Koulutus 3.11.2018
HS/Koulutus 20.11.2018
Pääkirjoitus. HS 24.2.2019
Vieraskynä 9.3.2019

Opetushallitus
https://www.oph.fi/ajankohtaista/tiedotteet

Opetusalan ammattijärjestö OAJ
https://www.oaj.fi/ajankohtaista/

Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMK ry
http://www.amke.fi/ajankohtaista/uutiset.html

Opetus- ja kulttuuriministeriö
https://minedu.fi/amisreformi

Haastattelut:
Re:Start-hankkeen henkilökunta, opiskelijat, opettajat, asiantuntijat, työelämäverkosto