Havaintoja

Havaintoja

Katsaus menneeseen ja tulevaan

Vuodenvaihteessa 2019–20 eli Re:startin puolivälissä oli aika katsoa sekä taakse että eteenpäin. Olemme koostaneet havaintojamme toisen asteen ja ammattikorkeakoulun työssäoppimimisesta ja työharjoittelusta sekä niiden suhteesta työllistymiseen. Pääpaino on ammatillisessa koulutuksessa. Katsauksen näkemykset nousevat opiskelijoiden, opettajien, työelämän ja asiantuntijoiden haastatteluista sekä Re:startin työntekijöiden havainnoista. Vaikka katsaus käsittelee aihetta välillä varsin kriittisesti, sen tarkoituksena on herättää ajatuksia, ja keskustelua sekä johtaa käytännön toimenpiteisiin.

Katsauksen havainnot:

  1. Amisreformia toteutetaan monella tavalla
  2. Perusosaaminen ja Happipolku
  3. Työpaikalla tapahtuva oppiminen
  4. Opettajien tuki työssäoppimiselle
  5. Näytöt ja osaamisen arviointi
  6. Palkaton koulutussopimus
  7. Opintojen keskeytyminen
  8. Elämänhallinta
  9. Palkkatuki ja työllistymispolut
  10. Työllistyminen

Lataa puolivälikatsaus tiedostona (pdf)

Luova ala ei ole näpertelyä vaan merkittävää taloudellista toimintaa

Koronapandemia on aiheuttanut vuoden 2020 aikana suuria taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Erityisen kovaa korona on iskenyt palvelualoille sekä luoville aloille. Luovat alat muodostavat lähes 4% bruttokansantuotteesta ja niiden merkitys työllistäjänä on kasvanut voimakkaasti ennen koronakriisiä. Luovat alat ovat työvoimavaltaisia ja kokoontumisrajoitukset ovat vaikuttaneet suoraan ja välillisesti jopa satojen tuhansien suomalaisten toimeentuloon. Pelkästään tapahtumateollisuudessa toimii Tapahtumateollisuus ry:n mukaan n. 20 000 kokoaikaista ja 175 000 tilapäistä työntekijää. Tapahtumien ja tuotantojen peruuntumisten, kulttuurilaitosten toimintarajoitusten ja yritysten talousvaikeuksien myötä luovilta aloilta on vaarassa kadota runsaasti työpaikkoja, osaamista ja infrastruktuuria, joiden jälleenrakentaminen tulee vaatimaan paljon aikaa, työtä ja pääomia.

Luovan alan toimijat vaikeuksissa

Kevään ja kesän 2020 aikana tapahtuma-alan yritykset ovat käynnistäneet yt-neuvotteluja ja lomauttaneet henkilöstöään. Kevään sulkutilanne vaikutti elokuva- ja tv-sarjojen kuvauksiiin, joita siirrettiin tai peruttiin ja tv-ohjelmien tuotannot tehtiin minimimiehityksellä. Teatterin tiedotuskeskuksen mukaan teattereiden lipputulomenetykset olivat kevään näytäntökauden osalta 1,7 miljoonaa euroa viikossa. Musiikkitapahtumia ja niiden järjestäjiä edustava LiveFIN ry arvioi, että pelkästään musiikkifestivaalien liikevaihdon menetykset nousevat vuonna 2020 jopa 180 miljoonaan euroon. Koko tapahtumateollisuuden menetykset ovat Tapahtumateollisuus ry:n arvion mukaan jopa 1,5 miljardia euroa. Muusikkojen liiton jäsenkyselyn mukaan noin 96% muusikoista on menettänyt pandemian vuoksi työtilaisuuksia. Yritysten markkinointibudjettien pienentyessä mainostoimistot ovat joutuneet vaikeuksiin eikä konkursseilta ole vältytty. Syksyn alkaessa rajoituksia on kyllä purettu, mutta suuri epävarmuus jatkuu edelleen ja tästä syystä moni yritys ja tapahtuma tulee todennäköisesti kaatumaan.

Kriisi uhkaa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä luovien alojen työllisyyttä ja yritysten toimintaedellytyksiä sekä vaikeuttaa alalle työllistymistä. Työllisyysnäkymien heikkeneminen, massalomautukset ja irtisanomiset sekä yritysten ongelmat heijastuvat samalla negatiivisesti luovien alojen työharjoitteluihin, työssäoppimismahdollisuuksiin ja osaamisen siirtämiseen uusille sukupolville. On vaarana, että luovat alat lamaantuvat, alan nuoret työntekijät, freelancerit, yrittäjät ja vastavalmistuneet jäävät työttömiksi ja alaa opiskelevat eivät pääse harjoittelu- ja työssäoppimispaikkoihin oppimaan, verkostoitumaan ja rakentamaan polkujaan kohti työtä ja ammattilaisuutta.

Mielenosoitus tapahtuma-alan toimintaedellytysten puolesta eduskuntatalon edessä 8.9.2020.

Korona vaikeuttaa alalle pääsyä

Luovat alat ovat suurelta osin projekti- ja pätkätyöluonteisia. Työnantajia voi olla paljon ja töitä tehdään runsaasti myös freelancer- ja toiminimipohjalta tai erilaisten apurahojen, avustusten ja tukien turvin. Työn ja toimeentulon epävarmuus ja kausiluonteisuus ovat tyypillisiä luoville aloille. Työllistymisessä verkostoilla ja hyvillä työnäytteillä on avainasema. Kilpailu voi olla kovaa, ja koronakriisi on aiheuttamassa etenkin alalla lyhyen aikaa toimineille tai alalla vasta aloittaville nuorille työntekijöille katkoksen työhistoriaan, mikä voi työ- ja verkostoitumistilaisuuksien puuttuessa vaikeuttaa työllistymistä jatkossa ja johtaa pahimmillaan tipahtamiseen työelämän ulkopuolelle. YLE:n haastattelema akatemiatutkija Lauri Sääksvuori näkee, että riski pidemmän ajan ongelmista lisääntyy, jos pääsy työelämään viivästyy. Sääksvuoren mukaan aiempien lamojen ja taantumien aikana valmistuneilla on ollut keskimääräistä heikompi tulokehitys ja jopa korkeampi kuolleisuus (Tuleeko tänä keväänä valmistuvista opiskelijoista väliinputoajaluokka? – Laman aikana valmistuneilla kohonnut riski jäädä työelämän ulkopuolelle, YLE 25.4.2020).

Luovien alojen merkittävät vaikeudet asettavat suuren osan alan työntekijöistä ja opiskelijoista heikkoon työmarkkina-asemaan. Tutkimusten ja aiempien hankkeiden havaintojen perusteella nuoret miehet ovat erityisen haavoittuvaisessa asemassa. Naiset hakevat herkemmin apua ongelmiinsa, mutta miesten pahoinvointi kasaantuu eikä tukiverkostoja osata välttämättä hyödyntää. Media- ja tapahtuma-alojen teknisissä ammateissa on lisäksi miesenemmistö.

Luoville aloille työllistyminen sakkaa

Ammattikorkeakouluista ja toiselta asteelta luoville aloille valmistuneiden työllistyminen on ollut tilastojen perusteella heikompaa kuin valmistuneiden työllistyminen kaikille aloille keskimäärin – tämä siis jo ennen poikkeusaikoja. Tilastokeskuksen koko maata koskevien tilastojen mukaan AMK-asteelta humanistisille ja taidealoille 2015–18 valmistuneista 19,36% oli työttöminä vuosi valmistumisen jälkeen, kaikkien AMK-tutkintojen vastaava luku oli 7,95%. Ammatillisen koulutuksen puolella humanistisille ja taidealoille 2015–18 valmistuneista 23,26% oli työttöminä vuosi valmistumisen jälkeen, kaikkien koulutusalojen vastaava luku puolestaan oli 18,53%. Miesten työllistyminen on ollut naisia heikompaa: AMK-opiskelijoista 22,87% miehistä ja 17,99 naisista oli työttöminä vuosi valmistumisesta, 2. asteella vastaavat luvut olivat miesten kohdalla 26,31% ja naisten kohdalla 21,68%. Uudellamaalla vastaavat luvut ovat 3–5 prosenttiyksikköä matalammat, mutta trendi on sama. Samanaikaisesti mm. av- ja tapahtuma-aloilla on kärsitty osaavan työvoiman pulasta. Nuoret työntekijät ja alan työnantajat eivät ole kohdanneet, tai nuorten osaaminen ei ole ollut työelämän vaatimusten mukaista.

Luoville aloille on perinteisesti tultu töihin työssäoppien ja etenkin vanhemmilla työntekijöillä ei välttämättä ole alan muodollista koulutusta. Sama pätee myös nuorempiin sukupolviin – tosin koulutuksen merkitys on kasvanut jatkuvasti. Alalla jo työskentelevien, mutta ilman koulutusta olevien tai osaamisen päivitystä tarvitsevien nuorten työllistymismahdollisuudet paranevat, mikäli he kouluttautuvat alalle.

Opiskelu ja työssäoppiminen koronan varjossa

Koronakriisi on vaikuttanut merkittävästi myös luovien alojen opiskelijoiden työharjoitteluun ja työssäoppimiseen ja kasvattanut opintojen venymisen tai keskeytymisen riskiä. Kun luovien alojen työt olivat kevällä pysähdyksissä ja koulujen opetus siirtyi verkkoon, harjoittelu- ja työssäoppimisjaksoja jäi toteutumatta ja osalla opiskelijoista oli vaikeuksia pysytellä mukana etäopiskelun tahdissa. Kaikilla ei myöskään ollut riittävän hyviä teknisiä laitteita tai valmiuksia etäopiskeluun. Etenkin sellaiset opiskelijat, jotka tarvitsevat henkilökohtaista ohjausta ja jotka mahdollisesti oppivat paremmin työtä tehden kuin koulussa, ovat kärsineet muita enemmän korona-ajasta. Näitä opiskelijoita varten tarvitaan kohdennettuja työssäoppimisen keinoja, joiden avulla opintojen etenemistä voidaan vauhdittaa ja samalla ehkäistä keskeyttämis- ja syrjäytymisvaaraa.

Työssäoppimisen ja työllisyystoimien tulee sopeutua

Koronan vaikutukset osuvat myös julkiseen talouteen, oppilaitosten resursseihin ja työllisyystoimiin käytettävissä oleviin varoihin. Resurssitehokkaille ja skaalattaville tavoille edistää nuorten työllisyyttä ja oppimista on tilaus. Tilastojen valossa yksityissektorille suunnattu palkkatuki on julkista sektoria vaikuttavampaa ja siksi palkkatukea on kannattavaa suunnata yksityisiin työpaikkoihin.

Restartin havaintojen perusteella on olemassa selkeä tarve kehittää ja ottaa käyttöön luovien alojen ominaispiirteet huomioivia, skaalattavia työharjoittelu-, työssäoppimis- ja työllistymistapoja, jotka

  • vahvistavat alalla toimivien, alalla aloittavien ja alaa opiskelevien nuorten ammatillista osaamista ja verkostoja,
  • vastaavat työnantajien osaamistarpeisiin,
  • auttavat nuorten nopeassa integroitumisessa työelämään,
  • varmistavat osaamisen siirtymisen uudelle sukupolvelle ja
  • näin auttavat sekä nuoria että luovien alojen toimijoita selviytymään koronaviruksen aiheuttamasta tilanteesta.

On myös tarve

  • huomioida nuorten miesten tilanne, tarpeet ja edustus alan työttömistä,
  • välittää tietoa työelämän tarpeista oppilaitoksille ja päätöksentekijöille sekä
  • vahvistaa ja kehittää oppilaitosten roolia osana työharjoittelua ja työssäoppimista sekä luoda niihin selkeitä ja yhdenmukaisia toimintatapoja, myös ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen välille.

Näiden lisäksi on tärkeää huomioida koronakriisin aiheuttamat rakenteelliset muutokset luovilla aloilla ja niistä johtuvat koulutus- ja osaamistarpeiden muutokset, sekä nuorten että työnantajien osalta.

Luovat alat eivät ole marginaalissa

Luovien alojen merkitys kansantaloudessa on suuri ja se kasvaa jatkuvasti. Luoviin aloihin on myös investoitu merkittävästi – niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kansantaloudellisesti ei ole järkevää päästää luovia aloja romahtamaan koronarajoitusten takia. Yhteiskuntarakenteen muuttuessa ja taloudellisen toiminnan siirtyessä tavaroiden tuotannosta kohti palveluiden tuotantoa, luovat alat tulevat kasvattamaan aina vain enemmän merkitystään ja nousemaan marginaalista valtavirraksi.

Keväällä 2020 media-alalle valmistuneiden kokemuksia

Haastattelemme kaikki Re:startiin osallistuvat nuoret. Tässä kooste keväällä 2020 Stadin ammattiopistosta media-alalle valmistuneiden opiskelijoiden ajatuksia Re:startiin osallistumisesta, koulusta, työpaikoista ja työssäoppimisesta sekä tulevaisuudesta.

Re:start

”Re:startissa pääsi tekemään asioita, joita koulussa ei päässyt. Pääsi tekemään kaikkea. Koulussa kerrottiin hankkeesta. Opettaja A oli tosi suuri apu ja ilo. Sain hankkeessa apua koko ajan. Oli erilaisia projekteja ja sain ne valmiiksi.”

”Olimme mukana uudessa jutussa ja olimme pilottiryhmä. Re:start ja Fokus sulautui opiskelijoilla yhdeksi asiaksi – ainakin minulle. Fokuksessa idea oli että opiskelija tekee asiakastyötä. Siinä oli hyvät edellytykset – mutta korona sotki. Opettajat A ja B tukivat koko ajan.”

”Yhteistyö Re:startin kanssa meni hyvin. Yhteistyö koulun ja asiakaspuolen kanssa ei mennyt niin hyvin. Asiakasongelmia. Tiedonkulku ei toiminut. Tukkavideo viivästyi.”

”Halusin saada perustaidot mediasta; valokuvaus ja video ja sain. Mutta ne jäi kesken koronan takia.  Tietysti on kiva että valmistuin ettei jäänyt syksyksi.”

”Re:start-hanke oli hyvä. Sain potkua alkuun – sulava aloitus. Oli pelko takana kun oli kolmen vuoden tauko (äitiysloma) takana että miten yleensä pääsisi alkuun. Opettaja A:n avulla tutustuin hankkeeseen ja kouluttaja H opasti hyvin ja lisäksi H oli koko ajan luurin päässä. A on ollut mukana kaikessa – aina auttamassa. A on kyllä kuormittavassa tilanteessa koulussa.”

”Re:startissa näytöt meni hyvin – mahtavasti. Kouluttaja H osasi kannustaa. Ohjaaja oli mukana. Näytössä ei ollut mitään negatiivista. Re:start oli kyllä hyvä kokemus – sain sen minkä halusinkin – työkokemusta ja tutkinnon.”

”Re:start tarjosi mahdollisuuden – jos ei sovi normaaliin kouluun. Ja tulos oli että sovitpas työssäoppimaan. Kivoja ihmisiä. Turvallinen oppiminen. Tulos oli että valmistuin.”

”Työpaikalla kerrottiin Re:start-hankkeesta ja kysyin että pääsisinkö mukaan – vaikka olin työsuhteessa enkä koulussa. Re:startissa oli parasta ettei tarvinnut käydä koulussa. Hankkeessa ei ollut koulumaista. Sain töissä vapautuksen tehdä opiskelujuttuja. Töissä oli kuitenkin huono ilmapiiri tulevan muutoksen takia.”

”Jos Re:startin tyypit olisivat tienneet että mitä näytöt sisältää – mutta eivät tienneet. Re:startissa yritettiin selvittää muttei selvinnyt. Näytöt olisivat olleet helpompia jos olisi saanut selkeät ohjeet. Jotain outoa oli kun opettaja kritisoi hanketta opiskelijoille. Luulin ja ajattelin että pärjään vaikka ei ollut tarpeeksi tietoa. Koulusta ei tullut tarpeeksi ohjausta.”

”Opettaja A auttoi että pääsin mukaan Re:startiin. Olin ollut kaksi vuotta pois masennuksen takia. Re:start oli hyvä juttu – hyvä asia. Aluksi luulin että Re:start on työharjoittelupaikka, mutta se olikin  enemmän – onni että oli enemmän. Masennus oli vienyt luovuuden ja energian. Sain paljon tietoa ja osaamista. Kaikki meni hyvin – valmistuin – ilman Re:startia en olisi onnistunut ja valmistunut.”

”Halusin käytännön työharjoitteluun ja kuulin hankkeesta opettajalta C. Sain Nuori Taide -tapahtuman graafisen ulkoasun projektikseni. Aloitin Re:startissa 10.3. ja kahden päivän päästä tuli koronavirus-lockdown. Sain projektini valmiiksi huhtikuussa. Re:startissa oli hyvä henki koko ajan. Asiakastapaamiset myös hyvässä hengessä. Tuntui hienolta että oli itse vastuussa omasta työstään.”

”Pääsin Re:startiin opiskelemaan graafista suunnittelua ja sain opetella käytännössä Illustratoria. Koulussa se ei ollut mahdollista. Sain ohjausta ohjelmista kuten Indesign, Illustrator, Photoshop ja Lightroom. Kouluttajat H ja J esittelivät Nuori Taide -tapahtuman ja sain tehdä siihen projektiin julisteen. Sain itsevarmuutta. Ja varsinkin varmuuden mitä haluan – nyt tiedän mitä haluan. Huonoa että tuli korona-aika ja lockdown.”

”Re:start toimi paremmin kuin osasin odottaa. Sain vapauden toteuttaa omaa osaamistani – sain oman projektin ja tutustuin kulttuurityöhön. Olen onnellinen että opettaja C tuli kouluun. Se oli elämää suurempi muutos koulussa. C järjesti yhteistyön Re:startin kanssa ja järjesti tapaamisen H:n ja J:n kanssa. Selvisi että että voin aloittaa saman tien. Työskentelin viikon Re:start-luokassa ja sitten tuli korona. Mutta meillä oli hyvä kontakti koko ajan ja sain palautetta työstäni kaikilta H:lta, J: ltä ja C:ltä.”

Koulu

”Koulussa on vaikeampi saada henkilökohtaista apua ja tukea, ja sitä kaipasi. Koulussa syntyi heti luokan kesken roolit että mitä pääsi tekemään ja ne roolit säilyi. Koulussa oli hyvät kaverit ja tutut jutut. Mutta koulussa oli jumissa – kukaan ei auttanut. Selvisi että työharkkapaikat pitää itse hakea – yksin. Kukaan ei auttanut. Tulin hankkeeseen työharjoittelupaikkaa etsimään. Koulussa on kaverit ja opitaan yhdessä. Koulu on hyvä että oppii perusasiat. Koulussa voisi CV-hommia selkeyttää. Työpaikat piti itse hankkia.”

”Opettaja A kertoi että Fokus ja Restart toimivat yhdessä –  suuri kiitos opettajat A ja B. Olin tekemässä videoprojektia ja kuvakäsistä, ne jäivät kesken kiitos koronan. Harmitti tämä koronajuttu. Jäin tyhjän päälle.”

”Meidän porukka koulussa oli huono – videoporukka. Osa ideoi yksinään. Odoteltiin että osa porukasta ilmestyy kouluun.  Ei ilmestynyt. Heitä ei saatu kiinni – heihin ei saatu yhteyttä.  Koulussa oli kivaa opiskelukaverit ja opettajat – tulin hyvin juttuun, mutta asioita ei oikein ollut hyvin organisoitu siellä. MediaStadissa ei ollut koulujen välistä yhteistyötä.”

”Koulussa motivaatio on tärkeää ja jos sitä ei ole niin ei onnistu. Ryhmätyönä tehtävät jutut kaatuu aina muutamien tehtäväksi. Se on raskasta niille.”

”Kos-jaksolla pitäisi tehdä myös suunnitelma B jos suunnitelma A menee pieleen. Opiskelijan taloudellinen asema on raskas.”

”Koulussa oli ystävämeininki – kaveriporukalla tehtiin.”

”Koulu oli hyvä ponnahduslauta, koulu antoi kattavan sisällön siitä mitä ala sisältää. Olen lukiopohjainen ja koulutus on 2-vuotinen. Saarenmaan kokemus oli hyvä – tekemällä oppi.”

”Parannusehdotus koululle, että CV:n ja portfolion tekeminen joka on koulussa nyt ekana vuonna. Kukaan ei tee sitä CV-hommaa ekana vuonna eikä myöhemminkään. Eli CV:n ja portfolion tekemiseen tarvitaan tukea koko kouluajan. Tärkeää on että CV on hyvä heti alussa – tulevaa harjoittelupaikkaa ja sitten työpaikkaa varten. Koulu ei auttanut siinä. CV-työssä opiskelija jätetään yksin – se jää opiskelijan tehtäväksi. Työharjoittelupaikat tulivat Re:startista.”

”Työharjoittelupaikkoja ei ole koululla – ei ole mitään listaa tai kontakteja siellä. Koulu ei ole auttanut siinä asiassa. Pienet mediatalot – niistä ei tiedetty mitään koulussa. Koulu kertoi minkälaisia firmoja on olemassa. Mutta ei yhtään kontaktitietoa. Sitten piti itse hakea työharjoitteluun. Ei portfolio-opastusta eikä kontaktitietoja työpaikkoihin. Kysyin kyllä että mihin voi hakea – tukea ai saanut.”

”En ollut koulussa vaan töissä. Ei tarvinnut mennä kouluun – se oli hyvä. Koulussa on raamit että näin tulee tehdä. Ahdistaa koulu muutenkin – työssäoppiminen on hyvä. Kouluun meno oli ihan hirveetä. Näytöt olivat koululla kaikki paitsi yksi. Keho muisti sen. Opettajan kanssa jutteleminen kun ei ollut yhteistä kieltä. Opettaja oli aggressiivinen. Paniikkikohtaus iski muutaman päivän kuluttua. Se oli rankkaa.”

”Koulusta minulla on vain hyvä muistot. Kaikki auttavat siellä toisiaan, opettajat ja opiskelijat. Hyvät ajatukset koulusta. Minulla on tsetseni-tausta. Opettajat eivät kiinnittäneet siihen huomiota. Vastasivat heti sähköposteihin. Oli hyvä että sai heti vastauksen.”

”Koulussa ei ollut päämäärää että mihin opiskellaan. Koulussa oli teoriaa, teoriaa ja teoriaa. Piti olla tosi aktiivinen itse. Teoria tuli korvista ulos ja halusin tai tiesin että tarvitsen käytännön työkokemusta ja työtä. Halusin testata miten teoria oikeasti toimii käytännössä. Mutta ei. Kun opettaja C tuli, hän muutti kaiken.”

”Stadin AOssa oli rankkaa. Joskus opiskelijat tulivat ja joskus eivät – syy oli varmaan siinä etteivät opiskelijat tienneet että mitä piti tehdä – opettajat eivät olleet niin aktiivisia että olisivat kertoneet. Opettaja C muutti kaiken. No valokuvauksessa meillä oli molemmat – teoria ja käytäntö – yhdessä. Niin että teoriaa pääsi soveltamaan heti.”

”Koululta puuttuvat yhteistyötahot työelämään – työelämäverkostot ovat olemattomat. Re:start auttoi että löytyi oikea työ. Opettaja C auttoi että löytyi Re:start. Re:start täydensi koulun hienosti. C on niin ymmärtäväinen ja avarakatseinen opettaja.”

”Näyttö sujui hyvin. Ei kestänyt kauan. Näyttöön valmistautuminen oli selkeää – säännöt olivat selkeät kiitos opettaja C:n. Re:start täydensi koulun hienosti. Odotan kouluttaja J:ltä jotain yhteydenottoa.”

”Ennen C:n tuloa kouluun minulla ei ollut mitään tehtävää tai tekemistä. Koulua tarvitaan myös – ja täydellinen kombinaatio on koulu ja työssäoppiminen. Mutta opettajienkin täytyy olla aktiivisia. Ei ole hyvä merkki että opiskelijat katoavat. Mikä on sellaisten kurssien tarkoitus? Opettajat eivät puhuneet koskaan yhteistyötahoista. Jokaisen oli löydettävä työharjoittelupaikat itse. Portfoliossa ei autettu ja se on niin tärkeä tulevien kontaktien kanssa.  Opettajia ei kiinnostanut osallistuitko vai etkö kouluopetukseen. Sanottiin vain että kaikki löytyy Wilmasta. Olin aluksi ihan shokissa mutta sitten päätin että se on kiinni minusta itsestäni.”

Työpaikat ja työssäoppiminen

”Työssä tuntui että pääsi oikeasti tekemään erilaista – jotain erilaista. Koulussa kyllä oli oppinut mitä mediatalo Y:ssä tarvitsi tehdä.”

”Työharjoittelu on tärkein koko opiskelussa. Se jäi kesken koronan takia.”

”Työssä työpaikkaohjaajat jättivät liikaa omien töiden kanssa yksin – jäi aluksi yksin ja kun ei voinut kysyä – jäi yksin. Työssäoppiminen on hyvä että pääsee tekemään.”

”Työharjoittelu valmistaa työelämään. Media-alalla työharjoittelu on yhdessä tekemistä – tekemistä yhdessä. Mikään ei valmista työelämään. Työelämässä opitaan työelämää. Ja jos ei ole työharjoittelua – en tiedä tulenko työllistymään. Toisissa kouluissa tehdään koulujen välistä yhteistyötä:  ja siten oikeita asiakastöitä ja silloin voi samalla tukeutua opettajiin ja toisiin opiskelijoihin.”

”Työnantajan ja työntekijän välinen kunnioitus. Jos on ensimmäinen työpaikka niin pitää olla selkeät ohjeet. Selkeä perehdytys on tärkeää.”

”Työharjoittelussa mediatalo X:ssä 3 kk. Keskusteltiin kyllä alussa mutta työt olivat ihan eri asia kuin puhuttiin ja oli opiskellut. Opiskelin mediatuottamista.  He halusivat ohjauspöydän taakse. Se on tekniikkaan perustuvaa työtä. Nollasta piti aloittaa. Työpaikkaohjaus ei toiminut. Siellä oli pulaa kaikesta työntekemisestä. Siinä mediatalossa ei etukäteen suunniteltu ohjelmia. Ihan hasardia. Pinna oli kireällä usein koko porukalla. Tieto ei kulkenut. Piti itse huolehtia siitä. Juontajat piti ohjeistaa mitä päivällä tapahtuu. Kirjoitin haastattelukysymykset. Yksin studiossa – siivous, somistus, valaistus – kaikki valmiiksi. Opettaja A:n kanssa keskusteltiin kaikesta.  Koska olen perheellinen ja työajat eivät sitten olleetkaan perheellisen työaikoja kuten sovittiin. Opin melkein kaikki – jopa laittamaan ohjelmat nauhoitukseen. Autoin vain siksi että halusin asioiden toimivan. Toisaalta se oli positiivinen ja hyvä työkokemus –  että selvisin siitä – nyt olen valmis työelämään.”

”Tätä ammattia ei opi lukemalla. Teoria on ihan eri mitä työelämä oli.”

”Koen että työssäoppiminen on merkityksellisempää, että pääsee tekemään oikeita töitä. Työssäoppiminen on hyvä.”

”Re:start toimi aluksi omalla työpaikallani. Työkaverit olivat tavallaan ohjaajia. Mutta ne oli enemmän työkavereita ja niiltä oli vaikea kysellä.”

”Aluksi puhuttiin kaksi viikkoa asiakasvideon tekemisestä ja tuotannosta. Ajattelin, että miksei tehdä, että miksi vaan puhutaan. Lopuksi ymmärsin miksi puhuttiin. Oli sovittu ja suunniteltu. Lopputulos oli toista jos olisi heti vaan ruvettu tekemään.”

”Käytännön työssä oppiminen sopii minulle – olen looginen henkilö. Ymmärtääkseni teoriaa täytyy samalla testata käytännössä. Teoria on todella tärkeää mutta toimii vain käytännön työharjoittelun kanssa yhdessä.”

”Pidän työssäoppimisesta – erityisesti tällä alalla. Tietenkin perusopinnot tarvitaan ensin. Mutta olen sitä mieltä että parhaiten opin työtä tekemällä. Opin uusia taitoja. Kouluttaja J antoi minulle graafisen suunnittelun projektin. Ensimmäistä kertaa tuntui että olin todella innostunut. Tämä on mitä haluan tehdä. Olin niin tyytyväinen että sain työharjoittelupaikan. Koulusta jäin kaipaamaan portfolion tekoa ja ohjausta siinä. Toivon että voin jatkaa sitä Re:start-luokassa vielä.”

Tulevaisuus

”Hain työpaikkaa – en saanut. Kesälomaa nyt. Ajattelin ensi keväänä että hakisin kouluun opiskelemaan sosionomiksi – alan vaihto. Tätä voi hyödyntää siihen – tätä aiempaa opiskelua.”

”Piti lähteä kansainväliseen työharjoitteluun Erasmus+ -harjoitteluun Irlantiin. Korona sotki. Pidän välivuoden. Kauniaisten Raamattuopiston musiikkikurssi. Syksyllä 2021 jos onnistuu vielä niin lähden kv-harjoitteluun.”

”Töissä pitää tehdä kaikkien kanssa vaikkei tykkää kaikista. Työt ovat töitä – huonosti menee jos ei ymmärrä sitä. Töissä kaikki tekevät yhdessä.”

”Haluan töihin ja töitä tekemään. Heti korona-ajan jälkeen. Sosiaalista mediaa tai tuotantokoordinaatiohommiin. Olisi kyllä ollut ihanaa jos olisi voinut jäädä mediataloon X. Monet jäävät harjoittelupaikkoihin. Mutta ne työajat ja työnsisällöt.”

”Haluan tehdä töitä. Nyt on joogaopettajakoulutus meneillään. Seilaan median ja joogan välillä. Tykkään molemmista – en osaa valita.”

”Aion aloittaa jotain omaa.  Olen tehnyt koko ajan mediaa – koko ikäni. Olen itseoppinut paljon. Aloitin kun olin 15-vuotias ja tiesin heti että se oli mun juttuni. Hyvät yhteistyötaidot – eri kulttuureista tulevat ymmärtävät toisiaan.”

”Haluan löytää töitä – hakea töihin. Tehdä portfolion hyväksi sekä hyvät omat verkkosivut. Ei enää opiskelua – nyt on jo aika pitkä opiskelupolku takana.  Ylioppilas. Amiedun liiketalouden perustutkinto 2015. Stadin AO:ssa vuodesta 2018. Ehkä tarvitsen myös pienen loman.”

”Toivon että saisin töitä. Palkka olisi nyt tärkeä. Haluan vain töitä. Jos saan töitä olen ihan onnellinen. Jos en saa töitä niin olen ajatellut myös jatko-opiskelua. Yritän Aalto-yliopistoon.”

Loppukommentit

”Itselle suuri merkitys – ei olis tullut valmiiksi – ei olis valmistunut jos ei olis tullut hankkeeseen – jos ei olis päässyt mukaan. Tämä on itselle iso juttu että pääsin mukaan. Siinä olis käynyt niin että koulussa ei olis onnistunut – ei olis valmistunut.”

”Opiskelussa muuttaisin – jos voisin – työelämäyhteistyötä opiskelun kanssa. Työharjoittelu on tärkeää – se valmistaa työelämään. Että saisi tietoa siitä miten ja missä vaiheessa siirrytään kohti työelämää. Lisäksi yksi juttu, minulla on yo-pohja – lukion papereita ei kukaan kysynyt – paitsi että minulla on lyhyt matikka ja se ei riittänyt Stadin AO:ssa – minulle sanottiin että taidelukiossa on ollut vähemmän matikkaa kuin muissa lukioissa.”

”ihan valtava ero Re:start-opiskelussa ja kouluopiskelussa. Meni hyvin. Oli suuri pelko etten selviä enää kaikesta kolmen vuoden breikin jälkeen. Jos ei muista mitään. Mutta kaikki meni hyvin. Re:startissa sovittiin sitten. Meni hyvin ja muistin sitten hyvin. Kouluttaja H kertoi projektista Z. Järjestin sen. Ja niin hyppäsin takaisin.”

”Projektina hieno homma että tarjotaan vaihtoehtoisia opiskeluväyliä, että on vaihtehtoisia mahdollisuuksia – askeleita toisenlaiseen oppimiseen.”

”Re:start-nimi kertoo jo mitä se tarkoittaa. Ja se oli hyvä – kun joku tuli nyt auttamaan minut mukaan opiskeluun. En pystynyt ajattelemaan. Olin kaksi vuotta pois koulusta. Nyt alkaa olla paremmin asiat ja helpompaa. Kaikki meni hyvin – valmistuin – ilman Re:startia ei olisi onnistunut.”

”Sain taitoja ja itsevarmuutta. Tiedän mitä haluan – parasta on että tiedän mitä haluan. Graafinen suunnittelu on niin laaja kokonaisuus ja siinä on parasta ettei siihen kyllästy. Sitä voi koko ajan päivittää tietojaan. Olen onnellinen että sain tutkinnon päätökseen. Re:start auttoi siinä että löytyi oikea työ. Opettaja C auttoi että pääsin Re:startiin.”

”Tiedän että hanke auttaa niitä opiskelijoita, jotka putoavat opetuksesta, hanke auttaa saamaan tutkinnon suoritettua. Hieno idea. Opettaja C järjesti sen – C on ihmeellinen intohimoinen opettaja. Olen tosi onnellinen ja kiitollinen että pääsin mukaan, että sain todellisia töitä. Olen onnellinen että työni sitten julkaistiin. Se teki minut onnelliseksi. Tämä hanke antoi energiaa. Parasta että valmistuin ja sain positiivisen kokemuksen.”

”Miksi hanke loppuu? Tämä on niin hyvä idea ja tarpeellinen. Se auttaa opiskelijoita silloin kun he tarvitsevat apua – kun he ovat ihan hukassa.”

Palkattomuuden vaatimus haittaa työssäoppimista ja työllistymistä

Re:start on nyt matkansa puolivälissä. Työssäoppimisen maailmaan sukeltaminen on osoittanut kuinka olennainen merkitys sillä on paitsi ammatin oppimisessa, myös verkostojen luomisessa ja opintojen jälkeisessä työllistymisessä. Tämä pätee yleisestikin eri ammattialoilla, mutta etenkin elokuva- ja TV- sekä tapahtumateknisillä aloilla, jotka ovat perinteisesti täydentäneet itse itseään. Koulutustakin tärkeämpää on ollut, että tuntee oikeat ihmiset ja on oikeassa paikassa oikeaan aikaan näyttämässä kyntensä ja osaamisensa.

Työssäoppiminen ja työharjoittelu on avain työllistymiseen. Re:startin alkuvaiheen kokemukset alleviivaavat sitä, että alan perusosaaminen pitää olla hallussa ennen työpaikalle siirtymistä. Elokuva- ja TV- sekä tapahtumatekniset alat ovat hektisiä ja niissä painetaan töitä niin kovalla intensiteetillä, että täysin nollatasolta aloittavan opiskelijan ohjaaminen perustaidoissa ei ole realismia. Kamera-assistentti ei pysty käyttämään kaikkea työaikaansa videoharjoittelijan opastamiseen, sillä hänellä on kädet täynnä töitä varsinaisen tehtävänsä kanssa. Siksi oppilaitoksilla on paikkansa ja vastuunsa valmistaa opiskelijat taidoiltaan ja asenteiltaan siihen pisteeseen, että nämä pärjäävät ammattituotannoissa ilman jatkuvaa kädestä pitäen ohjaamista. Toki taitoja voi hankkia myös koulumaailman ulkopuolelta, ja etenkin tuotannollisia töitä on mahdollista oppia puhtaasti tekemällä, mutta varsinkin teknistä osaamista vaativat työtehtävät edellyttävät yleensä koulussa hankittua pohjaosaamista.

Ammattituotannossa työskenteleminen on joka tapauksessa aina shokkihoitoa tulokkaalle. Esimerkiksi TV-sarjatuotannossa työskentely tarkoittaa sitä, että tuotannon ajaksi muun elämän voi unohtaa. Harrastukset, ystävät ja iltatyöt, joita on voinut hyvin tehdä kouluopiskelun lomassa, täytyy laittaa tauolle jopa usean kuukauden ajaksi. Kuvauspäivät venyvät helposti 12–13-tuntisiksi, ja niiden ulkopuolinen aika menee lepoon ja toipumiseen. Mikäli opiskelijan talous nojaa iltatöistä saatuun palkkaan – kuten hyvin monen kohdalla on – työssäoppimisjakso voi aiheuttaa suuria taloudellisia ongelmia opiskelijalle, mikäli työssäoppimisesta ei makseta palkkaa tai muuta korvausta.

Laki kieltää palkan tai muun korvauksen maksamisen ammatillisesta oppilaitoksesta tulevalle koulutussopimusopiskelijalle. Elokuva- ja TV- sekä tapahtumateknisten alojen realiteetit – pitkät työpäivät ja epäsäännölliset työajat – pahimmillaan estävät työssäoppimisen, jos opiskelijalla ei ole varaa elää pelkän opintotuen ja opintolainan varassa. Etenkään kalliiden asuntojen pääkaupunkiseudulla opintotuki asumistuellakaan lisättynä ei riitä mihinkään. Ja jos työssäoppimisjaksoja ei ole, alalle työllistyminenkin on epätodennäköistä.

Koulutussopimuksen sijaan työssäoppimisen voi toisella asteella järjestää myös oppisopimuspohjalta. Oppisopimusopiskelijalle tulee maksaa TES:n mukaista palkkaa, joka esimerkiksi elokuva- ja tv-alalla on 75% 1-palkkaryhmän palkasta, käytännössä n. 1400 euroa bruttona / kk. Rahallinen ero ammattilaisen palkkaamiseen on kuitenkin jo niin pieni, että moni tuottaja palkkaa mieluummin osaavan työntekijän kuin ottaa riskin ja pestaa oppisopimusopiskelijan, jota pitää lisäksi kouluttaa kaiken kiireen keskellä.

Ammatillisen koulutuksen reformi sekä työehtosopimukset ovat siis aiheuttaneet pattitilanteen, jossa koulutussopimusopiskelijalla ei ole varaa mennä alan työssäoppimispaikkaan, koska ei voi saada sieltä palkkaa eikä ehdi tekemään muita töitä. Oppisopimusopiskelija taas on työnantajan näkökulmasta liian kallis ja työläs, ja siksi oppisopimuspaikkoja ei synny. Lisäksi ammattikouluissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevat opiskelijat on asetettu eriarvoiseen asemaan, sillä AMK-harjoittelijoille saa maksaa palkkaa tai harjoittelukorvausta – media-alan oppilaitokset suorastaan edellyttävät sitä. Vaarana on, että AMK-opiskelijat vievät kaikki työssäoppimis- ja harjoittelupaikat toisen asteen opiskelijoiden nenän edestä.

Ehdotamme, että ammatillisen koulutuksen lakia tai sen tulkintaa muokataan niin, että koulutussopimusopiskelijalle on mahdollista maksaa työssäoppimisjakson aikana ns. harjoittelukorvaus, jonka suuruus on n. 500-650 euron haarukassa. Tämä korvaus vapauttaa opiskelijan iltatöiden tekemisestä työssäoppimisen ajaksi, muttei kuitenkaan vähennä vielä opintotukea. Tällöin myös opiskelijan ja työnantajan sitoutuminen työssäoppimisjaksoon vahvistuu. Ja ennen kaikkea, opiskelija pääsee tutustumaan avainhenkilöihin eli alan ammattilaisiin ja näyttämään mitä osaa ja mihin pystyy. Parhaimmillaan sillä on suuri vaikutus opintojen jälkeiseen työllistymiseen ja alalle kiinnittymiseen.

Kirjoitusta varten on haastateltu elokuva- ja TV-alalla työskenteleviä henkilöitä tuottajista harjoittelijoihin sekä seurattu käytännön tilanteita AV-alan tuotannoissa.

Nuorisotyöhön ja nuorten työllistämistoimiin kannattaisi yhdistää opintoja

Nuorille suunnatut työkokeilut, palkkatuetut työsuhteet ja työpajajaksot ovat tilanteita, joissa nuori paitsi tekee työtä, usein myös oppii alan käytäntöjä ja ammatillisia taitoja. Samoin nuorisotyön erilaiset toiminnot ovat informaaleja oppimisympäristöjä puhtaimmillaan.

Re:startin ensimmäisen vuoden kokemukset ns. Happi-polusta eli Nuorten toimintakeskus Happeen rakennetusta media-alan perusopintojen oppimiskeskuksesta osoittavat, että yhdistämällä 2. asteen oppilaitoksen puolelta tuleva työssäoppiminen (koulutussopimus, oppisopimus), riittävä määrä ammatillista ohjausta ja tukea sekä nuorisotyön ammattilaisten läsnäolo, voidaan saada hyviä oppimistuloksia ja opintosuorituksia myös niille nuorille, joille koulun normaalitahti on liian kova tai joille koulumainen opiskelu ei muuten sovi tai onnistu syystä tai toisesta. Re:start suosittelee nuorisotyön osallistumista toisen asteen opintoihin etenkin ns. eritahtisten keskeyttämisvaarassa olevien opiskelijoiden kohdalla. Re:startin Happi-polkumallia hyödynnetään Stadin ammattiopiston MediaStadiin perustettavassa AV-tuotantotoimistossa, jossa opiskelijat tekevät opettajien ohjauksessa tilaustöitä ja muita tuotantoja kerryttäen näin osaamistaan ja materiaalia näyttöjä varten. Media-alan nuoriso-ohjaajien osallistuminen AV-tuotantotoimiston toimintaan voisi tuoda erityistä lisäarvoa etenkin hitaammin edistyvien ja motivaatio-ongelmien kanssa painivien opiskelijoiden ohjaamiseen.

Re:startin toisen vuoden tärkeimpiin kumppaneihin kuuluu Suvilahdessa majaansa pitävä Tiivistämö, joka jatkaa vuonna 1999 perustetun Kulttuuriareena Glorian toimintaa. Tiivistämöllä on jatkuvasti nuoria työkokeilussa, palkkatuetuissa työsuhteissa, työssoppimis- ja harjoittelujaksoilla sekä siviilipalveluksessa. Toiminnan kantava ajatus on, että nuoret oppivat media- ja tapahtumatekniikan töitä käytännön töissä. Nuoret ovat pääsääntöisesti samalla viivalla, ja koulutettava osaaminen on kaikille sama riippumatta väylästä, jonka kautta kukin on Tiivistämöön saapunut. Oppilaitosten kautta tulevat harjoittelijat ja työssäoppijat saavat Tiivistämö-jaksoltaan opintosuorituksia, ja siksi olisi luontevaa, että myös työkokeilussa ja palkkatuetussa työsuhteessa olevat nuoret voisivat suorittaa ammatillisia tutkinnon osia. Tämä edistäisi motivoituneiden nuorten kiinnittymistä median ja tapahtumatekniikan alalle ja helpottaisi hakeutumista opiskelujen pariin ja / tai työllistymistä alan tuotantoihin ja yrityksiin. Re:startin tavoitteena on pilotoida tämäntyyppistä toimintaa vuosina 2019 ja 2020. Oppilaitoksilta tämä vaatii joustavuutta ottaa vastaan tutkinnon osien näyttöjä nuorilta, jotka eivät ole koulun opiskelijoita. Tältä osin lainsäädäntö ja yleiset linjaukset ovat jonkin verran epäselviä, mutta Re:start pyrkii siihen, että toimintaa voisi testata Tiivistämön puitteissa.

YLE:n uutisessa 5.9. Uudenmaan TE-toimiston johtaja Jarmo Ukkonen esittää, että palkkatukea tulisi jatkossa suunnata etupäässä vaikeasti työllistettäville, pitkäaikaistyöttömille ja osatyökykyisille. Lisäksi Ukkonen sanoo että tilastojen valossa palkkatuki on vaikuttavampaa yksityisellä kuin julkisella sektorilla ja siksi sitä kannattaisi suunnata nimenomaan ykistyiselle sektorille. Tilastojen mukaan yksityisellä sektorilla palkkatuetussa työsuhteessa olleiden työttömyys on vähän päälle 30% kolmen kuukauden kuluttua palkkatukijaksosta. Julkisella sektorilla kyseinen luku on lähes 60%.

Tilastot eivät kuitenkaan kerro, kuinka tärkeä palkkatuettu työsuhde voi olla nuorelle ihmiselle. Kyseessä voi olla nuoren ensimmäinen työpaikka, jossa tämä oppii työelämän perussääntöjä, tutustuu ihmisiin, oppii heräämään aamulla ja ottamaan vastuuta itsestään ja muista sekä saa aivan uusia taitoja, joista voi olla hyötyä pitkään (työ)elämässä. Ennen kaikkea nuori kasvaa ihmisenä ja saa mahdollisesti uuden suunnan elämälleen. Tällaisia suuntaansa etsiville nuorille tarkoitettuja palkkatuettuja työpaikkoja on pääsääntöisesti tarjolla julkisella sektorilla, ja niistä olisi ehdottomasti pidettävä kiinni. Mikä olisikaan parempi tapa saada nuori mukaan yhteiskuntaan kuin opettaa tämä tekemään työtä?

Lue uutinen:

Tero Valtanen: TE-toimiston pomo: Työttömien palkkatuki on tehotonta, koska rahaa syydetään joka puolelle – ”Palkkatuen tarkoituksena on madaltaa työllistämisen kynnystä” (YLE 5.9.2019)

OAJ vaatii korjaamaan reformin valuvikoja

OAJ:n toisen asteen ammatillisen koulutuksen asiantuntijatiimi kiersi viime syksynä Suomea tapaamassa ammatillisen koulutuksen opettajia. Kuulemansa sekä kierroksen yhteydessä tehtyjen kyselyjen perusteella OAJ:n asiantuntijat esittävät päättäjille yhdeksää keinoa, joilla ammatillisen toisen asteen koulutuksen ongelmia voidaan ratkaista.

OAJ:n yksityiskohtaisissa parannusesityksissä korjataan valuvikoja, joita vuoden 2018 alussa voimaan tulleen ammatillisen koulutuksen uudistuksen toimeenpanossa on noussut esiin.

Uudistusta on pidetty viime vuosikymmenten suurimpana uudistuksena suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Se on muuttanut opettajien työtä ja edellyttänyt työtä opettajien lisäksi myös johtajilta ja koulutuksen järjestäjiltä.

Työ jatkuu. Opettajien, johtajien, koulutuksen järjestäjien sekä hallinnon lisäksi uudistus vaatii edelleen tukea ja korjausliikkeitä. Vaikka uudet lait onkin saatu voimaan, kehittämistyö vaatii edelleen linjauksia myös päättäjiltä, niin paikallisella tasolla kuin tulevalta eduskunnalta ja hallitukseltakin.

Oikeus opetukseen on turvattava

Reformin seurannassa keskeinen huoli on ollut opiskelijoiden saaman opetuksen määrä.

Perusopetuksessa ja lukioissa opetuksen minimimäärät on määritelty, mutta ammatillisessa koulutuksessa tämä poistettiin. Sen seurauksena opetuksen määrä vaihtelee rajusti koulutuksen järjestäjien ja opintokokonaisuuksien välillä. Se ei ole yhdenvertaista.

Ilman laissa säädettyä valtakunnallista osaamispisteen edellyttämää opetuksen tuntimäärää ei opiskelijoiden yhdenvertaisuudesta ole tietoakaan.

Henkilökohtaistaminen kuntoon – täsmennyksiä lainsäädäntöön

Asetuksella on velvoitettava, että opiskelijan henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan (hoks) kirjataan opettajan antaman opetuksen ja ohjauksen, opinto-ohjauksen sekä erityisen tuen määrä.

Itsenäisessä opiskelussa on nähty tilanteita, jossa esimerkiksi nuori opiskelija on vain jätetty opiskelussa oman onnensa nojaan. OAJ:n mukaan asetuksissa on varmistettava, että itsenäistä opiskelua voidaan kirjata opiskelijalle vain, jos arvioidaan, että hän todella voi saavuttaa osaamistavoitteet itsenäisesti.

OAJ:n mukaan asetuksella on siksi täsmennettävä, että koulutuksen järjestäjällä on oltava yksi kelpoisuusasetuksen vaatimukset täyttävä opettaja jokaista 20 opiskelijaa kohden.

Perusrahoitus viimein kuntoon

Uudistuksen kanssa samaan aikaan toteutetut suuret rahoitusleikkaukset ovat vaikeuttaneet uudistuksen toteuttamista. Nykyinen hallitus leikkasi ammatillisesta koulutuksesta kerralla peräti 200 miljoonaa euroa ja sääti vielä uusia velvoitteita noin 80 miljoonalla eurolla osoittamatta niihin rahoitusta.

OAJ vaatii, että koulutuksen järjestäjille korvataan uuden lain tuomien lisävelvoitteiden aiheuttamat 80 miljoonan euron kustannusvaikutukset, minkä lisäksi ammatillisen koulutuksen rahoitus nostetaan leikkauksia edeltäneelle tasolle. On kiinnostavaa, mitä ammatillisen koulutuksen rahoituksesta sanotaan vaalien jälkeen kirjoitettavassa hallitusohjelmassa.

Ohjattu löytää suunnan

Opinto-ohjauksen määrä ja opinto-ohjaajien työn mitoitus ovat monessa oppilaitoksessa vaakalaudalla.

Opinto-ohjauksen laadun ja saatavuuden turvaamiseksi OAJ haluaa, että yhdellä opinto-ohjaajalla on ohjattavanaan enintään 200 opiskelijaa. Entä miksi ammatillisen toisen asteen opiskelija ei saa samanlaista jälkiohjausta kuin hänen ikätoverinsa lukiossa? OAJ:n mukaan oikeus jälkiohjaukseen pitää säätää amisopiskelijallekin.

Jälkiohjauksessa opiskelija saisi opinto-ohjausta työllistymiseen tai muihin opintoihin hakeutumiseen opintojen loppuvaiheessa ja myös keskeyttäessään opinnot. Valmistumisvuotta seuraavan vuoden ajan ohjauksesta vastaisi koulutuksen järjestäjä.

Työpaikoilla on voitava oppia

Ammatillisen koulutuksen reformissa on pyritty vahvistamaan ammatillisen toisen asteen koulutuksen kivijalkaa, työelämälähtöisyyttä. Työpaikalla oppiminen ei kuitenkaan onnistu pelkästään työntämällä  opiskelijat työpaikoille. Työpaikan työpaikkaohjaajan ohjausosaamisesta on huolehdittava. Lisäksi opettajalla on oltava riittävästi aikaa käydä opiskelijoidensa työpaikoilla. Koulutuksen järjestäjän on kirkastettava rooliaan työelämän kehittäjänä ja myös esimerkiksi henkilöstökoulutuksen järjestäjänä. Työelämän ja eri alueiden päättäjien tietoisuutta ammatillisen toisen asteen yhteistyön muodoista on lisättävä

OAJ:n mukaan hoksiin tulee kirjata, miten ja kuinka paljon opettaja osallistuu opiskelijan koulutus- ja oppisopimuskoulutukseen työpaikalla.

Jatkuva haku toimivaksi

Uudistuksessa muuttui myös ammatilliseen koulutukseen hakeutuminen. Esimerkiksi peruskoulunsa päättävät hakevat opiskelijaksi yhteishaussa keväisin, mutta ilman opiskelupaikkaa jääneet voivat hakea amikseen jatkuvassa haussa ympäri vuoden.

OAJ:n mukaan jatkuva haku on hyvä asia, mutta sen toimeenpano vaatii vielä paljon työtä ja hyvien käytäntöjen jakamista koulutuksen järjestäjien kesken. Muutos edellyttää aikaa myös opiskelijoiden ryhmäytymiselle ja yhteisöllisyydelle, joille on kohdennettava aikaa. Opettajalla on oltava mahdollisuus hoitaa myös kasvatustehtävää ja kysyä, mitä opiskelijalle kuuluu.

Opintoja korkea-asteella

OAJ pitää tärkeänä, että ammatillisen koulutuksen opiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa myös korkea-asteen opintoja jo toisen asteen koulutuksen aikana.

Koulutuksen järjestäjälle on säädettävä velvoite, että se järjestää perustutkintoa suorittavien opiskelijoiden opinnot niin, että osa opinnoista on mahdollista suorittaa korkea-asteella opiskelijan näin toivoessa.

Laatu on kaikkien asia – oppilaitoksista työpaikoille

Koulutuksen järjestäjän laatujärjestelmän ja laadunhallinnan on oltava nykyistä selkeämpi ja kaikkien toimijoiden tiedossa. Laadun seuranta, arviointi ja jatkuva parantaminen on kaikkien vastuulla.

Laatu- ja esimerkiksi arviointikriteerit ulottuvat luonnollisesti myös työpaikoille, joissa yhä suurempi osa opiskelusta ja oppimisesta reformin myötä tapahtuu.

Opettajien osaaminen ja jaksaminen

Opettajia tulee kouluttaa enemmän ammatillisen toisen asteen koulutuksen uudistuksen tuomista muutoksista. Opettajien työssä lisääntynyttä byrokratiaa ja kirjaamista pitää purkaa.

Esimiehille on varattava riittävästi työaikaa henkilöstöjohtamiseen ja läsnäoloon. Esimiestyö on mitoitettava niin, että yhdellä esimiehellä on enintään 20 johdettavaa. Myös esimiesten koulutukseen pitää järjestää aikaa.

Sanottua

– Koulussa opetus oli kyllä hyvää mutta huonoa oli isot ryhmät, siinä ei opi kunnolla. Kaikilla on alkutaso ihan erilainen – kilpailu on kovaa jo sisäänpääsykokeissa. Koulu ei ota huomioon että toiset vasta aloittavat.

– Minulle sopii molemmat tavat toimia, sekä koulu että työssäoppiminen. Samanlaista ja erilaista – muistuttaa Stadin AO:ta mutta täällä [Hapessa] oli itse tehtävä ja itse huolehdittava työstä.

– Itsestäni opin eniten – opin Hapessa Re:startin kautta. Opin sosiaalisuuden ja avoimuuden ja ongelmanratkaisutaitoja.

– Näytön sisältö muuttuu koko ajan ja kaikissa näytöissä ei ole selkeitä ohjeita.

– Ohjeet kummallisia: kaikille erilaiset, opettajat ja ohjaajat ja opiskelija jää väliin ja unohtuu.

– Itsenäistä työskentelyä ja sain ohjausta tarvittaessa. Oma osaaminen vahvistui: visuaalisuus ja mielikuvitus. Lisäksi olen pohdiskelija. Täällä työssäoppimisessa nämä työt ovat asiakkaalle, samat ohjelmat kuin koulussa, mutta asiakkaalle eikä opettajalle. Näin saa eri palautteet: asiakkaalta ja opettajalta.

– Hyvää on ollut että saa tehdä itsenäisesti ja rauhassa ja oppii kuitenkin uutta.

– Varmistuin siitä että tämä on oikeasti sitä mitä haluan tehdä.

Otteita Re:startin opiskelijakohderyhmän haastatteluista 2018–19