Tämä on Re:start 2020

Re:startin pääkohderyhmää ovat alle 30-vuotiaat media-alan työssäoppijat ja harjoittelijat (Stadin AO, Metropolia, Tiivistämö) sekä työpaikkaohjaajat Helsingin kaupungilla ja alan firmoissa. Suvilahden Tiivistämöllä on myös palkkatukitöissä ja työkokeilussa olevia nuoria, jotka ovat verrokkiryhmää ja jotka on otettu myös osaksi kohderyhmää. Tällä hetkellä Re:startissa on n. 30 aktiivista nuorta. Re:startissa tutkimme ja tarkkailemme sitä, miten työssäoppiminen (opiskelijana tai verrokkiryhmässä) tapahtuu käytännössä ja rakenteissa, miten 2. asteen reformi on vaikuttanut työssäoppimiseen ja mikä yhteys työssäoppimisella ja työllistymisellä on. Nuorten työllisyyden edistäminen ja jatkopolkujen rakentaminen on suuri päämäärä.

Re:startin tehtävä on toimia konkreettisesti koulun, opiskelijan ja työpaikan välillä. Ensin autamme opiskelijoita ja työpaikkoja löytämään toisensa, sitten varmistamme, että työpaikka osaa ohjata opiskelijaa työssäoppimisen aikana ja että opettajat ovat aktiivisesti mukana ja tarjoamme myös itse tarpeen mukaan ammatillista ohjausta ja muuta tukea työpaikoille ja opiskelijoille. Samalla teemme tästä kaikesta havaintoja ja mallinnamme erilaisia tapoja toteuttaa työssäoppimista.

Toimimme etenkin Suvilahden alueella ja tiivisti Tiivistämön kanssa. Siellä on Restartin kohderyhmään kuuluvia opiskelijoita Stadin AO:sta sekä palkkatukisuhteissa ja työkokeilussa olevia nuoria. Tiivistämö (ja ex-Gloria) on ollut perinteisesti paikka, johon tullaan tekemään tietyksi aikaa alan töitä, mutta jatkuvuutta ei välttämättä ole Tiivistämöllä tai muuallakaan. Siksiu olemme ryhtyneet kehittämään jatkumoa Tiivistämöltä Suvilahden muihin yrityksiin ja toimijoihin. Tällöin nuori – olipa tämä työkokeilussa, palkkatuella tai opiskelija – pääsee tutustumaan alan eri toimijoihin ja luomaan niihin suhteita ja mahdollisesti työllistymään. Kyse on eräänlaisesta Suvilahden ekosysteemistä.

Tällä hetkellä selvitämme, onko mahdollista rakentaa esimerkiksi palkkatukijaksoja, jotka alkavat Tiivistämöllä, jossa otetaan alan perusasiat haltuun, ja sen jälkeen siirrytään sopivassa vaiheessa toiseen yritykseen / toimijaan Suvilahdessa. Tutkitustihan palkkatuki on huomattavasti vaikuttavampaa yksityisellä puolella. Toisaalta Tiivistämön nuorisotyöllisellä työtavalla on oma paikkansa.

Re:startissa rakennamme vastaavia polkuja opiskelijoille Tiivistämöltä Suvilahden firmoihin. Heidän statuksensa on selkeä ja koulu vastaa sen hallinnoinnista. Re:startin tavoitteena on oppilaitosyhteistyön puolella saada aikaan toimivat ja pysyvät rakenteet ja verkostot. Tämä työ edistää samalla myös palkkatukeen liittyvää verkostoitumista ja jatkopolkuja, joten varsin pienellä vaivalla voimme olla edistämässä molempia väyliä (palkkatukijatkoja ja monipuolisia työssäoppimisjaksoja eri toimijoissa).

Meidän, kuten muidenkin, fokus pitäisi olla siis siinä kohtaa, kun opiskelu tai palkkatukijakso päättyy: mitä sen jälkeen ja miten. Koska Re:start on hanke, joka päättyy 2020 lopussa, mietimme jatkuvasti, miten tiettyjä asioita saadaan rakenteisiin. Koululle kuuluvat asiat ovat selkeästi koulun vastuulla, mutta etenkin palkkatukeen ja työkokeiluun liittyvissä asioissa tahdomme olla aktiivisia siten, että media- ja tapahtuma-alan erityispiirteitä voitaisiin ottaa huomioon jatkopolkujen suhteen myös Re:startin jälkeen. Tällä hetkellä toki teemme työtä niihin liittyen itse, mutta ensi vuonna meitä ei enää ole.

Re:startille on tärkeää, että virallisesta statuksesta huolimatta jokainen nuori ponnistaa samalta viivalta ja jokaista nuorta kohdellaan samanarvoisesti – olipa hän sitten työtön, työssä tai opiskelemassa. Kukaan ei ole eikä kenenkään pidä jäädä statuksensa vangiksi, vaan ihmisten roolit vaihtuvat jatkuvasti ja moneen kertaan elämän aikana. Pitkäaikaistyöttömästä nuoresta voi oikeissa olosuhteissa tulla menestyvä opiskelija, ammattilainen ja veronmaksaja.

Tie taloon -elokuvan ensi-esitys 11.11. klo 13

Re:start oli tiivisti mukana Kampin palvelukeskuksen 30-vuotisjuhlaelokuvan tuotannossa. Tie taloon -niminen elokuva kertoo yksinäisyydestä, ystävyydestä, merkitysten löytämisestä ja karvahatusta.

Ensi-esitys Kampin palvelukeskuksen juhlasalissa ti 11.11. klo 13. Osoite Salomoninkatu 21. Vapaa pääsy. Tervetuloa!

Palkattomuuden vaatimus haittaa työssäoppimista ja työllistymistä

Re:start on nyt matkansa puolivälissä. Työssäoppimisen maailmaan sukeltaminen on osoittanut kuinka olennainen merkitys sillä on paitsi ammatin oppimisessa, myös verkostojen luomisessa ja opintojen jälkeisessä työllistymisessä. Tämä pätee yleisestikin eri ammattialoilla, mutta etenkin elokuva- ja TV- sekä tapahtumateknisillä aloilla, jotka ovat perinteisesti täydentäneet itse itseään. Koulutustakin tärkeämpää on ollut, että tuntee oikeat ihmiset ja on oikeassa paikassa oikeaan aikaan näyttämässä kyntensä ja osaamisensa.

Työssäoppiminen ja työharjoittelu on avain työllistymiseen. Re:startin alkuvaiheen kokemukset alleviivaavat sitä, että alan perusosaaminen pitää olla hallussa ennen työpaikalle siirtymistä. Elokuva- ja TV- sekä tapahtumatekniset alat ovat hektisiä ja niissä painetaan töitä niin kovalla intensiteetillä, että täysin nollatasolta aloittavan opiskelijan ohjaaminen perustaidoissa ei ole realismia. Kamera-assistentti ei pysty käyttämään kaikkea työaikaansa videoharjoittelijan opastamiseen, sillä hänellä on kädet täynnä töitä varsinaisen tehtävänsä kanssa. Siksi oppilaitoksilla on paikkansa ja vastuunsa valmistaa opiskelijat taidoiltaan ja asenteiltaan siihen pisteeseen, että nämä pärjäävät ammattituotannoissa ilman jatkuvaa kädestä pitäen ohjaamista. Toki taitoja voi hankkia myös koulumaailman ulkopuolelta, ja etenkin tuotannollisia töitä on mahdollista oppia puhtaasti tekemällä, mutta varsinkin teknistä osaamista vaativat työtehtävät edellyttävät yleensä koulussa hankittua pohjaosaamista.

Ammattituotannossa työskenteleminen on joka tapauksessa aina shokkihoitoa tulokkaalle. Esimerkiksi TV-sarjatuotannossa työskentely tarkoittaa sitä, että tuotannon ajaksi muun elämän voi unohtaa. Harrastukset, ystävät ja iltatyöt, joita on voinut hyvin tehdä kouluopiskelun lomassa, täytyy laittaa tauolle jopa usean kuukauden ajaksi. Kuvauspäivät venyvät helposti 12–13-tuntisiksi, ja niiden ulkopuolinen aika menee lepoon ja toipumiseen. Mikäli opiskelijan talous nojaa iltatöistä saatuun palkkaan – kuten hyvin monen kohdalla on – työssäoppimisjakso voi aiheuttaa suuria taloudellisia ongelmia opiskelijalle, mikäli työssäoppimisesta ei makseta palkkaa tai muuta korvausta.

Laki kieltää palkan tai muun korvauksen maksamisen ammatillisesta oppilaitoksesta tulevalle koulutussopimusopiskelijalle. Elokuva- ja TV- sekä tapahtumateknisten alojen realiteetit – pitkät työpäivät ja epäsäännölliset työajat – pahimmillaan estävät työssäoppimisen, jos opiskelijalla ei ole varaa elää pelkän opintotuen ja opintolainan varassa. Etenkään kalliiden asuntojen pääkaupunkiseudulla opintotuki asumistuellakaan lisättynä ei riitä mihinkään. Ja jos työssäoppimisjaksoja ei ole, alalle työllistyminenkin on epätodennäköistä.

Koulutussopimuksen sijaan työssäoppimisen voi toisella asteella järjestää myös oppisopimuspohjalta. Oppisopimusopiskelijalle tulee maksaa TES:n mukaista palkkaa, joka esimerkiksi elokuva- ja tv-alalla on 75% 1-palkkaryhmän palkasta, käytännössä n. 1400 euroa bruttona / kk. Rahallinen ero ammattilaisen palkkaamiseen on kuitenkin jo niin pieni, että moni tuottaja palkkaa mieluummin osaavan työntekijän kuin ottaa riskin ja pestaa oppisopimusopiskelijan, jota pitää lisäksi kouluttaa kaiken kiireen keskellä.

Ammatillisen koulutuksen reformi sekä työehtosopimukset ovat siis aiheuttaneet pattitilanteen, jossa koulutussopimusopiskelijalla ei ole varaa mennä alan työssäoppimispaikkaan, koska ei voi saada sieltä palkkaa eikä ehdi tekemään muita töitä. Oppisopimusopiskelija taas on työnantajan näkökulmasta liian kallis ja työläs, ja siksi oppisopimuspaikkoja ei synny. Lisäksi ammattikouluissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevat opiskelijat on asetettu eriarvoiseen asemaan, sillä AMK-harjoittelijoille saa maksaa palkkaa tai harjoittelukorvausta – media-alan oppilaitokset suorastaan edellyttävät sitä. Vaarana on, että AMK-opiskelijat vievät kaikki työssäoppimis- ja harjoittelupaikat toisen asteen opiskelijoiden nenän edestä.

Ehdotamme, että ammatillisen koulutuksen lakia tai sen tulkintaa muokataan niin, että koulutussopimusopiskelijalle on mahdollista maksaa työssäoppimisjakson aikana ns. harjoittelukorvaus, jonka suuruus on n. 500-650 euron haarukassa. Tämä korvaus vapauttaa opiskelijan iltatöiden tekemisestä työssäoppimisen ajaksi, muttei kuitenkaan vähennä vielä opintotukea. Tällöin myös opiskelijan ja työnantajan sitoutuminen työssäoppimisjaksoon vahvistuu. Ja ennen kaikkea, opiskelija pääsee tutustumaan avainhenkilöihin eli alan ammattilaisiin ja näyttämään mitä osaa ja mihin pystyy. Parhaimmillaan sillä on suuri vaikutus opintojen jälkeiseen työllistymiseen ja alalle kiinnittymiseen.

Kirjoitusta varten on haastateltu elokuva- ja TV-alalla työskenteleviä henkilöitä tuottajista harjoittelijoihin sekä seurattu käytännön tilanteita AV-alan tuotannoissa.

Vantaa näyttää mallia syrjäytymisen ehkäisyssä (HS 9.9.2019)

Vantaa on siirtynyt syrjäytymisen ehkäisyssä sanoista tekoihin ja panostaa nyt erityistä tukea tarvitsevien nuorten auttamiseen uudella tavalla. Kaupunki palkkaa 15 erityisnuoristyöntekijää tukemaan ammattiopisto Varian ja yläkoulujen opiskelijoita ja oppilaita. Erityisnuorisotyön systemaattinen yhdistäminen oppilaitosten arkeen on uutta Suomessa.

Lue kirjoitus:

Vantaa näyttää mallia syrjäytymisen ehkäisyssä (HS pääkirjoitus 9.9.2019)