Tuliaisia Tanskasta

Vierailimme marraskuussa Tanskassa ja tutustuimme siihen, miten siellä on järjestetty mm. työssäoppiminen ja työharjoittelu, opiskelijoiden ohjaus sekä miten opiskelijat saadaan työllistymään opintojen jälkeen.

Keskiviikkona 13.11. vietimme koko päivän Roskilde Technical Collegessa, joka on toisen asteen oppilaitos ja vastaa suomalaista ammattikoulua ja lukiota. Tapasimme kv-koordinaattori Pernille Bjærren, joka vastaa koko koulun kansainvälisestä toiminnasta.

Ari, Pernille ja Leena

Roskilde Technical College kuuluu Tanskan viiden suurimman oppilaitoksen joukkoon. Roskilden alueella on peruskoulu, lukio, ammattikorkeakoulu sekä business college, jotka tekevät yhteistyötä. Juttelimme päivän aikana myös opettajien ja opiskelijoiden kanssa. Oli hauskaa että paikalla oli peruskoulun viimeistä luokkaa käyviä oppilaita 1–4 päivän tutustumiskurssilla samassa mekaniikan alan luokassa kuin varsinaiset opiskelijat.

Koulun opiskelijat ja koulu ovat  joka vuosi mukana Roskilden festivaalin rakentamisessa. Koulu muuttuu rakennus- ja sähkökeskukseksi festarin ajaksi. Koululla on lisäksi kiinteät yritysyhteistyöverkostot alueella. Vierailimme lisäksi naapurissa olevassa Ragnarock-museossa. Koulun ja museon välissä oli kiintoisa kontteihin rakennettu yritys- ja start-up-kylä.

Ragnarock-museo

Roskilde Technical College on Tanskan suurimpien liikeyritysten 1800-luvulla perustama. Koulu on yritysomisteinen ja se saa valtion tukea. Tuki tulee opiskelijoiden lukumäärän mukaan. Koulun tavoitteena on siis mainostaa ja brändätä omaa opetustaan. Se on onnistunut hyvin, koska se on edelleen Tanskan viiden suurimman koulun joukossa. Opiskelua tuetaan rahallisesti siten, ettei opiskelijan tarvitse olla muualla töissä voidakseen suorittaa tutkinnon. Opiskelija voi valita teoriapainotteisen tai työelämäpainotteisen opiskelun väliltä (kesto 3,5–4 vuotta). Molemmista voi jatkaa korkeakouluopintoihin.

Tanskassa on keskusteltu siitä, kuka valitsee mitä lapset lähtevät opiskelemaan. Onko nuorta kuunneltu tulevaisuuden suunnitelmia laadittaessa? Opettajat puhuvatkin erittäin tärkeästä vaikuttajaryhmästä eli äideistä. Äideille järjestetään Roskilden koulussa tutustumiskursseja.

Yrityksille maksetaan jokaisesta opiskelijasta 27 000 Dkr eli hiukan yli 3000 euroa työssäoppimisjaksolle / työharjoitteluun sijoittamisesta. Yritysten on otettava lain mukaan opiskelijoita työssäoppimisjaksoille. Monet yritykset ottavatkin mielellään useampia opiskelijoita työssäoppimaan. Koulussa toimii henkilö, jonka tehtävä on olla yritysten, koulun ja opiskelijoiden yhteyskoordinaattorina (virksomhedskonsulent).  Hän huolehtii kaikesta, mikä liittyy aiheeseen; yritysverkoston ylläpidosta, työssäoppimissopimuksista, cv:iden tekemisestä opiskelijoiden kanssa, opiskelijoiden sijoittumisesta yrityksiin sekä työssäoppimisjakson toteutuksesta. Työssäoppimiseen liittyvä ohjeistus on sama kaikille kolmelle osapuolelle, opettajille, opiskelijoille ja yrityksille. Työssäoppimissopimus on kaksiosainen allekirjoitettava paperi, johon laitetaan aloituskeskustelussa ruksit niihin kohtiin mitä työssä pitää oppia ja loppukeskustelussa taas ruksit niihin kohtiin mitä on opittu. Sihteerit vievät sopimukset koulun e-arkistoon. Jos tulee ongelmia, yhteyskoordinaattori alkaa selvittää. Työssäoppimisesta maksetaan opiskelijalle ensimmäisenä vuonna 1000 euroa/kk ja viimeisenä vuonna työstä riippuen aina 2500 euroa/kk.

Tanskassa on ollut viime vuosina kaksi koulutusreformia. Ensimmäinen ei onnistunut. Korjauksia ja muutoksia tehtiin ja nyt on toinen meneillään. Pernillen kanssa tapasimme Roskilden koulun yhteyskoordinaattorin ja opettajia eri aloilta. He puhuivat kaikki innostuneesti työstään. He kertoivat, että on oltava halu ja intohimo jotta voi ohjata nuoria löytämään oman osaamisensa vahvuudet. He kehuivat myös koulunsa johtajaa. He ovat saaneet koulun hallitukselta täyden tuen ja luottamuksen kehittää omaa työtään. Koulun johtajan mukaan luovuudesta kumpuaa innovaatioita, jotka edistävät koulun mainetta ja siten myös rahoitusta. Opiskelijat kertoivat samansuuntaisesti omin sanoin.

Opiskelunsa keskeyttäneitäkin on. Tanskalaiseen malliin kuuluu käsite ”toinen mahdollisuus”, joka käytännössä on kolmas mahdollisuus. Jos opiskelun alussa opiskelijalle ja opettajalle selviää, että valittu ala ei olekaan opiskelijan ala, hänelle tehdään polku seuraavaan opiskelupaikkaan. Hän saa kolme mahdollisuutta. Kaikilla ei kuitenkaan ole opiskelu- ja työelämävalmiuksia. Syitä on monia.

Opettajista pidetään huolta. He saavat vuodessa viikon verran päivittää osaamistaan erilaisilla kursseilla ja koulutuksilla. Kaikilla opettajilla on jatkuvasti vapaa pääsy terapiaan ilman työpaikkalääkärin lähetettä. He voivat käyttää työpaikan terapeuttia tai yksityistä. Opettajat viettävät yhdessä aikaa erilaisissa työhyvinvointitilaisuuksissa ja juhlissa. Opettajat voivat tehdä etätyötä oman aikataulunsa mukaan. Opettajien mukaan opiskelijat auttavat koulua pysymään ajassa mukana eli päivittämään osaamista.

Liite: Roskilde Technical Collegen ja tanskalaisen 2. asteen koulutuksen esittelymateriaali

Tie taloon -elokuvan ensi-esitys 11.11. klo 13

Re:start oli tiivisti mukana Kampin palvelukeskuksen 30-vuotisjuhlaelokuvan tuotannossa. Tie taloon -niminen elokuva kertoo yksinäisyydestä, ystävyydestä, merkitysten löytämisestä ja karvahatusta.

Ensi-esitys Kampin palvelukeskuksen juhlasalissa ti 11.11. klo 13. Osoite Salomoninkatu 21. Vapaa pääsy. Tervetuloa!

Palkattomuuden vaatimus haittaa työssäoppimista ja työllistymistä

Re:start on nyt matkansa puolivälissä. Työssäoppimisen maailmaan sukeltaminen on osoittanut kuinka olennainen merkitys sillä on paitsi ammatin oppimisessa, myös verkostojen luomisessa ja opintojen jälkeisessä työllistymisessä. Tämä pätee yleisestikin eri ammattialoilla, mutta etenkin elokuva- ja TV- sekä tapahtumateknisillä aloilla, jotka ovat perinteisesti täydentäneet itse itseään. Koulutustakin tärkeämpää on ollut, että tuntee oikeat ihmiset ja on oikeassa paikassa oikeaan aikaan näyttämässä kyntensä ja osaamisensa.

Työssäoppiminen ja työharjoittelu on avain työllistymiseen. Re:startin alkuvaiheen kokemukset alleviivaavat sitä, että alan perusosaaminen pitää olla hallussa ennen työpaikalle siirtymistä. Elokuva- ja TV- sekä tapahtumatekniset alat ovat hektisiä ja niissä painetaan töitä niin kovalla intensiteetillä, että täysin nollatasolta aloittavan opiskelijan ohjaaminen perustaidoissa ei ole realismia. Kamera-assistentti ei pysty käyttämään kaikkea työaikaansa videoharjoittelijan opastamiseen, sillä hänellä on kädet täynnä töitä varsinaisen tehtävänsä kanssa. Siksi oppilaitoksilla on paikkansa ja vastuunsa valmistaa opiskelijat taidoiltaan ja asenteiltaan siihen pisteeseen, että nämä pärjäävät ammattituotannoissa ilman jatkuvaa kädestä pitäen ohjaamista. Toki taitoja voi hankkia myös koulumaailman ulkopuolelta, ja etenkin tuotannollisia töitä on mahdollista oppia puhtaasti tekemällä, mutta varsinkin teknistä osaamista vaativat työtehtävät edellyttävät yleensä koulussa hankittua pohjaosaamista.

Ammattituotannossa työskenteleminen on joka tapauksessa aina shokkihoitoa tulokkaalle. Esimerkiksi TV-sarjatuotannossa työskentely tarkoittaa sitä, että tuotannon ajaksi muun elämän voi unohtaa. Harrastukset, ystävät ja iltatyöt, joita on voinut hyvin tehdä kouluopiskelun lomassa, täytyy laittaa tauolle jopa usean kuukauden ajaksi. Kuvauspäivät venyvät helposti 12–13-tuntisiksi, ja niiden ulkopuolinen aika menee lepoon ja toipumiseen. Mikäli opiskelijan talous nojaa iltatöistä saatuun palkkaan – kuten hyvin monen kohdalla on – työssäoppimisjakso voi aiheuttaa suuria taloudellisia ongelmia opiskelijalle, mikäli työssäoppimisesta ei makseta palkkaa tai muuta korvausta.

Laki kieltää palkan tai muun korvauksen maksamisen ammatillisesta oppilaitoksesta tulevalle koulutussopimusopiskelijalle. Elokuva- ja TV- sekä tapahtumateknisten alojen realiteetit – pitkät työpäivät ja epäsäännölliset työajat – pahimmillaan estävät työssäoppimisen, jos opiskelijalla ei ole varaa elää pelkän opintotuen ja opintolainan varassa. Etenkään kalliiden asuntojen pääkaupunkiseudulla opintotuki asumistuellakaan lisättynä ei riitä mihinkään. Ja jos työssäoppimisjaksoja ei ole, alalle työllistyminenkin on epätodennäköistä.

Koulutussopimuksen sijaan työssäoppimisen voi toisella asteella järjestää myös oppisopimuspohjalta. Oppisopimusopiskelijalle tulee maksaa TES:n mukaista palkkaa, joka esimerkiksi elokuva- ja tv-alalla on 75% 1-palkkaryhmän palkasta, käytännössä n. 1400 euroa bruttona / kk. Rahallinen ero ammattilaisen palkkaamiseen on kuitenkin jo niin pieni, että moni tuottaja palkkaa mieluummin osaavan työntekijän kuin ottaa riskin ja pestaa oppisopimusopiskelijan, jota pitää lisäksi kouluttaa kaiken kiireen keskellä.

Ammatillisen koulutuksen reformi sekä työehtosopimukset ovat siis aiheuttaneet pattitilanteen, jossa koulutussopimusopiskelijalla ei ole varaa mennä alan työssäoppimispaikkaan, koska ei voi saada sieltä palkkaa eikä ehdi tekemään muita töitä. Oppisopimusopiskelija taas on työnantajan näkökulmasta liian kallis ja työläs, ja siksi oppisopimuspaikkoja ei synny. Lisäksi ammattikouluissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevat opiskelijat on asetettu eriarvoiseen asemaan, sillä AMK-harjoittelijoille saa maksaa palkkaa tai harjoittelukorvausta – media-alan oppilaitokset suorastaan edellyttävät sitä. Vaarana on, että AMK-opiskelijat vievät kaikki työssäoppimis- ja harjoittelupaikat toisen asteen opiskelijoiden nenän edestä.

Ehdotamme, että ammatillisen koulutuksen lakia tai sen tulkintaa muokataan niin, että koulutussopimusopiskelijalle on mahdollista maksaa työssäoppimisjakson aikana ns. harjoittelukorvaus, jonka suuruus on n. 500-650 euron haarukassa. Tämä korvaus vapauttaa opiskelijan iltatöiden tekemisestä työssäoppimisen ajaksi, muttei kuitenkaan vähennä vielä opintotukea. Tällöin myös opiskelijan ja työnantajan sitoutuminen työssäoppimisjaksoon vahvistuu. Ja ennen kaikkea, opiskelija pääsee tutustumaan avainhenkilöihin eli alan ammattilaisiin ja näyttämään mitä osaa ja mihin pystyy. Parhaimmillaan sillä on suuri vaikutus opintojen jälkeiseen työllistymiseen ja alalle kiinnittymiseen.

Kirjoitusta varten on haastateltu elokuva- ja TV-alalla työskenteleviä henkilöitä tuottajista harjoittelijoihin sekä seurattu käytännön tilanteita AV-alan tuotannoissa.