Koulutussopimuksessa samalle oppimisen kartalle opettajat, työpaikkaohjaajat ja opiskelijat

Re:start – Osaaminen tutkinnoiksi ja työksi -hanke alkoi syksyllä 2018. Vähän yli puoli vuotta on opettanut enemmän kuin kukaan osasi aavistaa.

Kohderyhmänä ovat media-alan ammatilliset opintonsa keskeyttäneet tai koulutuksen ulkopuolelle jääneet alle 30-vuotiaat helsinkiläiset nuoret. Nuoret täydentävät kesken jääneitä opintojaan ja osaamistaan koulutussopimuksella media-alan työpaikoissa ja suorittavat samalla tutkinnon osia tai tutkintoja. Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Stadin aikuis- ja ammattiopisto toimivat koulutuksen tarjoajina.

Keskeisessä roolissa ovat työpaikkaohjaajiksi koulutettavat Helsingin kaupungin ja yritysten työntekijät. He ovat niitä, jotka ohjaavat opiskelijoita työpaikoilla. Tiedetään, että työpaikkaohjaajat tarvitsevat uudenlaisia sisällöllisiä, pedagogisia ja hallinnollisia työkaluja ohjaamistyöhön. Pidemmällä aikavälillä uudistus vaikuttanee myös ammattikorkeakoulutukseen ja tulevaisuuden työelämään. Ollaan yhdessä samaa mieltä, että työssäoppimisen ja työpaikkaohjaamisen uusille työtavoille ja kehittämiselle on tarvetta paitsi ammatillisen koulutuksen puolella niin yhtä lailla myös ammattikorkeakouluissa. Mutta missä ovat nämä työpaikkojen työpaikkaohjaajat, jotka tarvitsevat näitä taitoja?

Suomen Yrittäjät ry on tehnyt selvityksen työelämän osaamistarpeista. Sen avulla etsitään vastauksia työelämän osaajapulaan ja työssä olevien osaamisen jatkuvaan päivitykseen. Selvitys löytyy Osaamisen ekosysteemi 2025 -raportista. Suomen Yrittäjät ry toivoo selvityksessään, että korkeakouluopiskelijoitakin tulisi työpaikoille. Mahdollisesti niin, että oppisopimukset tulisivat mahdollisiksi myös korkeakouluihin. Tämä olisi yksi tapa valjastaa korkeakoulut palvelemaan paremmin työelämää. Oppisopimuskoulutukset pakottaisivat myös korkeakoulut kehittämään keinoja, joiden avulla opiskelijat voisivat näyttää aiemmin hankitun osaamisen.

Ammatillinen koulutus muutettiin vuoden 2018 alusta osaamisperustaiseksi ja asiakaslähtökohtaiseksi kokonaisuudeksi. Ammatillista koulutusta on välttämätöntä uudistaa, koska tulevaisuuden työelämässä tarvitaan uudenlaista osaamista ja ammattitaitoa. Uudistuminen oli välttämätöntä myös siksi, että koulutukseen on käytettävissä aiempaa vähemmän rahaa. Uudistusta pidetään viime vuosikymmenten suurimpana uudistuksena suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.

Ammattikoulun uudistuksessa on tarkoituksena siirtää opiskelua koulusta työpaikoille. Taustalla on ajatus siitä, että työn oppii parhaiten työpaikalla. Ammatin voi siten periaatteessa opiskella työpaikalla, jos siihen on tarvetta. Käytännössä tämä ei aivan toimi; työpaikkoja ei löydy ja jos löytyy, siellä ei ole monellakaan aikaa opettaa opiskelijaa.

Työpaikkaohjaajien koulutus yhdessä oppilaitosten ja työpaikkojen välillä on vielä alkuvaiheessa. Työpaikkojen ja oppilaitosten väliltä puuttuvat lisäksi yhteisesti laaditut opastukset opiskelijoille. Oppilaitosten pitäisi antaa työpaikoille selkeät tukea ja ohjeet, jotka sisältävät tutkintojen työpaikoilla suoritettavien opintokokonaisuuksien sisällöt. Samat ohjeet pitäisi olla opiskelijoilla. Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan kestävän kehityksen osaamista, digitaitoja ja jatkuvaa oppimista. Kestävän kehityksen ymmärtäminen on nousemassa vahvemmin keskeiseksi kansalaistaidoksi. Kun nuorilta kysytään, mitä he tarvitsevat oman elämäntilanteensa helpottamiseksi, niin vastaukset ovat selkeitä: aikuisen rinnalla kulkijan, joka aidosti välittää ja auttaa eteenpäin. Nuoret kaipaavat puhumisen ja osallistumisen paikkoja ja vertaistukea, eivät niinkään sähköisiä opasteita.

Re:start-hankkeessa etsitään vastauksia edellä mainittuihin lähtökohtiin. Hankkeen toimintaa ja vastaan tulevia ilmiöitä seurataan haastatteluin ja havainnointien avulla. Haastatteluihin osallistuvat hankkeen henkilökunnan lisäksi yhteistyötahot, ohjausryhmä, opettajat ja opiskelijat. Seurantaa voi seurata restart.metropolia.fi-sivuilla.

Miten nämä työssäoppimisen ja koulutusreformin käytäntöön osallistuvat hankkeen opiskelijat, koulutuksen ohjaajat hankkeessa, opettajat oppilaitoksissa ja työpaikkojen edustajat sekä asiantuntijat ajattelevat? Mitä ajatellaan koulutussopimuksesta, työssäoppimisesta, työharjoittelusta ja työpaikkojen valmiuksista ottaa vastaan opiskelijoita? 

Seuraavassa on koottu tiivistetysti keskeisiä ajatuksia opiskelijoilta, opettajilta, työnantajien edustajilta, työpaikkaohjaajilta sekä asiantuntijoilta. Teksti perustuu Re:start-hankkeen haastatteluihin ja seurantaan.

Hankkeen näkökulmia:

”Tarpeellinen, erittäin tarpeellinen: oppiminen ja ohjaus työpaikoilla puutteellista, opiskelijat työnnetään työpaikoille. Puuttuu suunnitelmallisuus – ei viety loppuun asti reformia. Mutta nyt sitten huomataan, että opettajilla pitää olla aikaa ottaa näyttöjä vastaan. Kun reformissa siirrytään työpaikalla oppimiseen ja näyttöihin, sehän on ihan älyttömän iso työ. Hankkeessa on ollut iloja; opiskelijoiden onnistumiset, opiskelijat ovat pysyneet mukana, yksi lähti yliopistoon ja sekin on hyvä juttu.”

Opiskelijat:

”En ollut valmis työssäoppimistyöpaikalle, opetus koulussa menee vauhdilla, suuret ryhmät, ei aikaa pysähtyä kysymyksiin, kuitenkin oppiminen ryhmässä on mielekästä. Hankkeessa opin itsestäni aika paljon; sosiaalisuutta, avoimuuttakin sekä ongelmanratkaisutaitoja. Näytön sisältö muuttui koko ajan, näytössä ei selkeitä ohjeita tai näyttö jännitti ihan kauheasti. Haasteita opettajien kanssa, kun kaikki opettajat ei ymmärrä, mikä on HOIKS. Hanke on hyvä, kun voi tehdä oman aikataulun mukaan, saa tukea ja on aikaa keskusteluun, edellinen työpaikka oli rankka kokemus.”

Työpaikkojen edustajat:

”Kaipaan oppilaitosten läsnäoloa. Oppilaitosten yhteyshenkilöiden tapaamisia Nyt vain kysytään lupa, että sopiiko/käykö ja toimiiko. Yhteisen pöydän keskusteluja ja tapaamisia. Tällä hetkellä tuntuu, että opiskelijoiden tarpeet ovat elämänhallintaan liittyviä, itsellä on erilaiset käsitykset opiskelemisesta. Opiskelijat/nuoret ovat ihania, fiksuja ajatuksia heillä. Kun on jutellut heidän kanssaan, niin ovat tyytyväisiä, että voivat olla täällä (hankkeessa). Kaikilla on motivaatio tehdä opiskeluja tällä tavalla.”

Työpaikkaohjaajana toimiminen:

”Hyvin on ruusuinen kuva työpaikoista, että opiskelijaa huomioidaan ja sen asiaa viedään eteenpäin. Töitä tullaan tekemään ja opiskelijaelämää täällä ei tulla viettämään. Työpaikoilla ei ole helppoa – yrityksillä ei helppoa aikaa. Yksityinen sektori on tiukoilla Suomessa.

Ja nyt on opetettu, että niistä huolehditaan (opiskelijoista). Se elämänhallinta työpaikoilla kyllä jää. Alkuajoista ajatus työstä on muuttunut; alkujaan tarkoitus oli, että tekee monen nuoren kanssa yhdessä hommia, tätä se ei suinkaan ole ollut – olenkin opettaja.

Olen näiden monien vuosien aikana huomannut, että opiskelijoille annetaan enemmän vastuuta koko ajan. Oppiminen tapahtuu muualla kuin oppilaitoksissa. Se on eri asia sopiiko se kaikille. Työpaikkaohjaajan pitää olla henkilö, joka haluaa tehdä sitä! Jonkinlainen kiinnostus pitää olla sekä työpaikkaohjaajalla että opiskelijalla, että onnistuu.”

Oppilaitokset/opettajat:

”Digitalisaatio tuo ja on tuonut tullessaan muutoksen. Opettajat tulevat olemaan henkilökohtaisia coacheja / opettajan rooli muuttuu. Opetus menee henkilökohtaisemmaksi – ryhmät ja kohtaamiset ovat haasteena. Henkilökohtainen ryhmä opettajalla on kooltaan 50 opiskelijaa. Opetuksen suunta riippuu seuraavasta hallituksesta. Henkilökohtaistaminen vie liikaa itsekeskeisyyteen.

Opettajan auktoriteetti karisee – ollaan enemmän mestari-kisälli-asemassa. Reformissa ei ole suuria muutoksia aiempaan. Itseohjautuvuus, että suoritukset tulevat tehtyä, niin siinä tulee gappia että kuka hoitaa sen itseohjautuvuuden – vaatimukset ovat liian suuria.

Stadin AO oppilaitoksena – ollaan tukemassa, jotta täyttyy vastuut ja mukana vaikuttamassa hankkeessa. Hanke antaa enemmän kuin ottaa, pääsee näkemään kenttää ja hankeryhmä on sopivan kokoinen. Näytöt menivät hyvin, hyvä oli heikoin arvosana. Opiskelijat ottivat toiminnan vakavasti. Ohjaajat ohjasivat hyvin – ehkä paremmin kuin koulussa – ei saisi ehkä sanoa näin.

Ammattikorkeakoulussa ei ole työpaikkaohjaajakoulutusta opiskelijoille, opettajille tai yhteistyöverkostoille – tarvetta olisi. Opiskelijoille on ollut mediaosaajan työkalut, mediayrittäjyyskurssit, työturvallisuuskurssit, lavennettiin työpaikkahäirintään, mitä minulta voidaan vaatia – tyylisiä. Havahduttiin tähän kun opiskelijat eivät tienneet mikä on työehtosopimus tai oikeudet ja velvollisuudet työpaikoilla.

Työpaikkaohjaajakoulutus ammattikorkeakouluun on ideana hyvä opettajille ja yrityksille.

Pitäisi samalla luoda työnantajalle yhteystiedot ja tietopaketti. Koulu ei nyt anna tukea työpaikoille, se on resurssisyöppö juttu. Pitäisi tuottaa sellaiset ohjeet jotka voisi jakaa sähköpostissa.

Vielä ei ole mitään ohjeistusta, ei mitään tukea. Vain jos pyydetään erikseen niin silloin.

Opiskelijat käyvät neuvottelut itse, jos tulee vaikeuksia niin sitten tuetaan, ja palkkaus on ollut vaikea kysymys. Opiskelijat opettelevat työnantajakeskustelut ja toiminnan, ongelmatapauksessa (esim. opiskelija ei ilmesty työpaikalle) ollaan yhteydessä.”

Asiantuntijat:

”Epäonnistumiset pitää purkaa: jos työharjoittelussa ei selviä, niin pettymys on suuri molemmille, opiskelijalle ja työpaikalle, ja silloin työelämä lopettaa yhteistyön.

Onnistumiset on sama mutta toisinpäin. Voin sanoa, että ei siellä työelämässä ole valmiuksia, kultaiset 60- ja 70-luvun ajat ovat ohi, silloin oli erikseen merkatut henkilöt työelämässä, jotka kouluttivat. Mestari-kisälli-meininkiin ei ole enää paluuta, nyt se ei ole edes sama asia. Ei ole resursseja eikä pohjaa koulutussopimukseen.”

Lähteet:

Helsingin Sanomat
HS/Koulutus 21.10.2018
HS/Koulutus 3.11.2018
HS/Koulutus 20.11.2018
Pääkirjoitus. HS 24.2.2019
Vieraskynä 9.3.2019

Opetushallitus
https://www.oph.fi/ajankohtaista/tiedotteet

Opetusalan ammattijärjestö OAJ
https://www.oaj.fi/ajankohtaista/

Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMK ry
http://www.amke.fi/ajankohtaista/uutiset.html

Opetus- ja kulttuuriministeriö
https://minedu.fi/amisreformi

Haastattelut:
Re:Start-hankkeen henkilökunta, opiskelijat, opettajat, asiantuntijat, työelämäverkosto

AMK ja amis matkalla tulevaan

Ammattikorkeakouluilla ja ammatillisella koulutuksella on Suomessa selkeä työnjako: siinä missä ammattikorkeakoulut tarjoavat asiantuntija-, suunnittelu- ja esimiestehtäviin suuntaavaa korkeakoulutusta, ammatilliset oppilaitokset valmistavat opiskelijoitaan käytännön suorittavaan työhön. Koulutusasteiden välillä on eroja, mutta niiltä löytyy myös yhteisiä kosketuspintoja. Näistä etenkin työelämälähtöisyys ja työn kautta tapahtuva oppiminen ovat keskeisessä asemassa.

Ajatus opintojen suorittamisesta ja oppimisesta työn kautta on ammatillisen koulutuksen ja osin ammattikorkeakoulutuksenkin valtavirtaa. Työpaikalla tapahtuva oppiminen on nähty vastauksena siihen, että osaaminen saadaan vastaamaan työelämän muuttuvia vaatimuksia; kun opiskelija oppii tekemällä alan töitä autenttisessa ympäristössä, oikeilla työvälineillä ja toteuttaen aitoja työtilauksia, oppiminen suuntautuu taitoihin, joita juuri sillä hetkellä työelämässä vaaditaan. Yritykset pystyvät näin varmistamaan osaavan työvoiman saatavuuden myös tulevaisuudessa.

Vuonna 2018 voimaan tulleen ammatillisen koulutuksen reformin johtoajatus on, että ammatillisen perustutkinnon voi suorittaa osittain tai jopa kokonaan työelämässä. Toteutustapoja on käytännössä kaksi: työsuhteinen oppisopimus sekä koulutussopimus, joka vastaa aiempaa työssäoppimista ja jossa opiskelija ei ole työsuhteessa yritykseen jossa työskentelee. Jälkimmäisessä tapauksessa opiskelijalle ei myöskään makseta palkkaa, vaan koulutussopimuksella tapahtuva opiskelu rinnastuu koulussa opiskeluun.

Tästä päästäänkin työpaikalla tapahtuvan oppimisen pullonkaulaan: jos ammatillista koulutusta tahdotaan tosissaan siirtää työelämän vastuulle, työpaikoille tarvitaan runsaasti motivoituneita työpaikkaohjaajia, joilla riittää aikaa, taitoa ja kärsivällisyyttä opiskelijoiden ohjaamiseen. Heidän tulee tuntea opiskelijoiden oppimistavoitteet ja opetussuunnitelmien sisällöt, ymmärtää pedagogiikkaa ja tukea opiskelijoita työn, elämän ja työelämän erilaisissa käänteissä. Lisäksi ohjaajien pitäisi ehtiä tekemään myös omat työnsä.

Kun tähän yhdistää sen, että opettajilla on usein liian vähän aikaa työssäoppimisen ohjaamiseen ja tukemiseen, asiasta voi tehdä vain yhden päätelmän: yhtälö ei toimi. Työelämän kynnys kouluttaa opiskelijoita kasvaa herkästi liian suureksi, ja lopulta ammatillisen koulutuksen reformin perusajatus vesittyy.

Metropolian ja Helsingin kaupungin / Stadin ammatti- ja aikuisopiston yhteisessä Re:start – Osaaminen tutkinnoiksi ja työksi -ESR-hankkeessa (2018–2020) painitaan edellä kuvattujen ongelmien parissa. Hankkeen kohderyhmää ovat opintonsa keskeyttäneet tai keskeyttämisvaarassa olevat media-alan opiskelijat sekä työpaikkaohjaajat työelämän puolella. Tarkoituksena on löytää keinoja siihen, että työpaikalla tapahtuva oppiminen olisi mahdollisimman tuloksellista ja hyödyllistä sekä opiskelijan että työpaikan näkökulmasta. Hankkeen ensimmäisiä havaintoja on ollut se, että opiskelijoita työllistävillä yrityksillä ei ole yleensä mahdollisuutta perehtyä kovinkaan syvällisesti siihen, mitä opiskelijan tulee tehdä ja suorittaa saadakseen opintojaan eteenpäin. Byrokratia, opetussuunnitelmat, sopimuspaperit, HOKSit ja näyttöjen arviointikriteerit saavat sitkeämmänkin nostamaan lopulta kädet ylös.

Yksi hankkeen konkreettisista ehdotuksista on, että työpaikkojen, opiskelijoiden ja koulun väliin luodaan ns. opinto-ohjaajien, uravalmentajien ja kouluttajien ”armeija”, joka tuntee opetussuunnitelmien sisällöt, opiskelijoiden tavoitteet ja tarpeet sekä työpaikkojen mahdollisuudet. Nämä ”välittäjät” sovittavat työpaikkojen työtehtävät suoritettavien tutkinnon osien vaatimuksiin ja tarjoavat aktiivista tukea, koulutusta ja ohjausta koko työssäoppimisjakson ajan opiskelijoille ja työpaikoille. Tällä hetkellä Re:start-hankkeeseen palkatut ammatilliset kouluttajat simuloivat välittäjä-mallia. Hankkeen alkuvaiheen havainto on, että aktiivisesta ohjauksesta on selkeää hyötyä etenkin opiskelumotivaation kanssa kamppailevien opiskelijoiden kanssa.

Toinen olennainen huomio on, että etenkin perustutkinto-opiskelijat, jotka ovat useimmiten hyvinkin nuoria, tarvitsevat ja kaipaavat vertaisryhmän tukea. Koulutusreformi sen sijaan korostaa yksilöllisyyttä ja yksilöllisiä oppimispolkuja. Näiden asioiden yhteensovittaminen voi olla hankalaa. Re:start-hankkeen alkuvaiheen kokemus on ollut, että ennen työssäoppimisjaksoille siirtymistään opiskelijat – etenkin nuoret ja alalle vasta tulevat – tarvitsevat ns. ryhmämuotoisen peruskoulutusjakson, jonka puitteissa otetaan perustaidot haltuun turvallisessa ympäristössä ja suoritetaan pakolliset yleisopinnot. Suoraan työelämässä aloittaminen on usein liian rankkaa eikä osaaminenkaan yleensä ole riittävällä tasolla. Vasta peruskoulutusjakson jälkeen opiskelijat ovat valmiita jatkamaan opintojaan työpaikalla oppien.

Re:start-hankkeeseen osallistuvat opiskelijat suorittavat peruskoulutuksensa Nuorten toimintakeskus Hapessa, joka on kulttuuriin ja mediaan erikoistunut nuorisotila. Opiskelijat tekevät erilaisia tilaustuotantoja, jotka nousevat Hapen tai muiden tilaajien tarpeista. Valmiista tuotoksista kootaan materiaalia kullekin määriteltyjen tutkinnon osien näyttöihin. Kunkin opiskelijan polku on yksilöllinen, mutta samalla toimitaan ryhmässä. Tämä ns. Happi-polku vastaa media-alan ensimmäisen vuoden pakollisia perusopintoja koulussa.

Hankkeen tähän mennessä tärkein havainto on, että ammatillisen tutkinnon suorittaminen pelkästään vain työelämässä on yleisesti ottaen mahdotonta. Pakolliset perusopinnot sisältävät usein niin laajoja kokonaisuuksia, että mikään työpaikka ei pysty tarjoamaan niihin tarpeeksi kattavaa koulutusta. Siksi perusosaaminen tulisi hankkia ensin koulussa – tai Re:startin tapauksessa hankkeessa – ja vasta sen jälkeen voi siirtyä jatkamaan opintojaan työelämään.

Vaikka Re:startin fokus on toiminnallisesti ammatillisessa koulutuksessa, hankkeessa kertyvää tietoa ja kokemusta tullaan hyödyntämään Metropoliassa työharjoittelun, työpaikkaohjaamisen ja osaamisen opinnollistamisen (jatkuva oppiminen) kehittämisessä. Moni nykyisistä AMK-opiskelijoista tulee aikanaan päätymään opiskelijoiden työpaikkaohjaajaksi, ja siksi siihen liittyviä sisältöjä on tarkoituksenmukaista sisällyttää AMK-opintoihin.

Re:startin kautta Metropolia on päässyt aitiopaikalle tarkkailemaan, miten ammatillisen koulutuksen reformi toimii ja minkälaisia hyväksi havaittuja rakenteita ja toimintatapoja siltä puolen voisi soveltaa myös ammattikorkeakoulun toimintaan. Ammatillisen koulutuksen näyttö- ja osaamispohjainen työssäoppiminen perustuu tavoitteiden ja työtehtävien varsin tarkkaan määrittelyyn, ja samankaltaisen mallin testaaminen AMK-ympäristössä voi olla kokeilemisen arvoinen asia. Tämä toki vaatii perinteisen ajattelun kääntämistä toiseen asentoon, mutta sen takiahan kehittämistyötä tehdään: jotta syntyisi uusia, erilaisia tapoja ajatella ja tehdä asioita. Joskus siitä syntyy jotain suurta.

Taustamateriaalia:

Opetus- ja kulttuuriministeriö: Ammatillisen koulutuksen reformi
www.minedu.fi/amisreformi (viitattu 16.4.2019)

Opettaja.fi: Amisreformi on vielä kaukana tavoitteistaan, paljastaa 1500 opettajan jättikysely (5.4.2019)
www.opettaja.fi/tyossa/amisreformi-on-viela-kaukana-tavoitteistaan-paljastaa-1500-opettajan-jattikysely/ (viitattu 16.4.2019)

Helsingin Sanomat: Amiksen opet kertovat (21.10.2018)
www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005870250.html?share=1f105529d3e3c1790be7fd7e57b7d817 (viitattu 16.4.2019)

Helsingin Sanomat: Harri Peltoniemi ja Kirsi Hiltunen: Ammatillisen koulutuksen uudistuksella on hyvät edellytykset onnistua (3.12.2018)
www.hs.fi/mielipide/art-2000005918989.html (viitattu 16.4.2019)